Työntekijän suorituksen arvioinnin ja palkitsemisen merkitykset finanssialalla

Abstract

Henkilöstön voimavarojen johtamista on perinteisesti tutkittu työnantajan ja organisaation johdon näkökulmasta eikä työntekijän näkökulmaa ole juurikaan otettu huomioon. Tutkimusten on voitu myös nähdä keskittyvän usein vain siihen, miten työntekijän suorituksesta saadaan mahdollisimman tehokas organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä tutkimus pyrkii vastaamaan näihin tarpeisiin tarkastelemalla myös työntekijän näkökulmaa suorituksen arviointiin ja palkitsemiseen liittyen. Näin saadaan selville asioita, joita työntekijät pitävät tärkeinä ja mitkä ovat heidän ymmärrykset henkilöstön resurssien käytännöistä. Tutkimuksen tarkoituksena on nostaa esille sekä työntekijän että esimiesten antamia merkityksiä suorituksen arvioinnista ja palkitsemisesta sekä tarkastella sitä, miten näiden ymmärretään olevan yhteydessä toisiinsa.

Teoreettisena viitekehyksenä tutkimukselleni toimii sosiaalinen konstruktionismi. Luonteeltaan tutkimukseni on kvalitatiivinen ja aineistolähtöinen. Aineistona on seitsemän puolistrukturoitua teemahaastattelua, jotka on tehty finanssialalla toimivan organisaation esimiehille ja työntekijöille. Olen analysoinut haastattelut sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustuloksiksi sain neljä työntekijän suorituksen arviointiin ja palkitsemiseen liittyvää teemaa. Ensimmäinen teema, palkitaan suorituksista, kertoo organisaation palkitsemiskulttuurin olevan sellainen, että palkitsemisen eteen täytyy todella tehdä töitä. Toinen teema, motivointikeinot koetuksella, paljastaa sen, että on mahdotonta luoda kaikkia työntekijöitä tyydyttäviä motivaattoreita. Kolmas teema, tavoitteisiin ei voi vaikuttaa, tuo ilmi sen, ettei työntekijöillä ole vaikutusmahdollisuuksia tavoitteiden asettamiseen. Viimeisenä teemana on palkitsemiseen liittyvä raha, vapaapäivä vai kiitos? Organisaatiossa sekä työntekijät että esimiehet toivovat rahallisen palkitsemisen sijasta enemmän kiitosta ja lisää vapaa-aikaa. Saamani tutkimustulokset tukevat aikaisempia tutkimustuloksia siinä, että vaikka suoritukseen perustuva palkkaus koetaan idealistisena palkitsemisen muotona, on se kuitenkin usein tehoton keino työntekijöiden motivoinnissa. Aikaisempia tutkimustuloksia puoltaa myös se, että suorituksen arviointi aiheutti vastustusta ja negatiivisia ymmärryksiä työntekijöiden keskuudessa. Uutta saamissani tuloksissa on se, että aineeton palkitseminen näyttäytyy finanssialalla halutuimpana palkitsemisen muotona.