”..ja niistä yhteisistä asioista puhuminen jotenki yhdistää” : kuudesluokkalaisten käsityksiä vertaisyhteisöistä

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään vertaisyhteisöjen merkitystä 5.-6. luokkalaisille tutkimalla lasten käsityksiä yhteisöön liittymisestä, yhteisön vuorovaikutuksesta ja ihannejäsenestä. Tutkijan lähtökohtana oli kiinnostus oppilaiden muodostamista vertaisyhteisöistä ja kuinka yhteisöllisyyttä niissä tunnetaan. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii Bronfenbrennerin bioekologinen malli.

Tutkimusote on fenomenografinen, eli käsitykset ovat tulosten keskiössä. Tutkimusjoukoksi määräytyi erään koulun 5.-6. luokka. Tutkimus on iteratiivinen eli tutkimusmenetelminä toimivat ensin ryhmissä suoritettu puoliavoin lomakekysely se ja edellisen tulosten perusteella rakennettu puolistrukturoitu teemahaastattelu. Tutkimusajankohdat olivat vuoden 2015 kevät ja saman vuoden syksy eli oppilaat olivat 5. luokkalaisia kyselylomakkeen aikana ja 6. luokkalaisia haastatteluissa.

Tuloksissa selvisi, että lasten vertaisyhteisöistä tärkein oli kaveripiiri. Siellä he pystyivät toteuttamaan itseään vapaasti. Yksin uusiin yhteisöihin liittyminen koettiin ahdistavana, mutta jos yhteisöstä tunsi edes yhden henkilön etukäteen tai siihen kuului toimintaa, oli liittyminen helpompaa. Vertaisyhteisöjen sisällä tärkein vuorovaikutustapa oli keskustelu, jossa kaverisuhde määritti, kuinka syvällisistä asioista pystyi puhumaan. Ystävälle uskouduttiin, mutta kaverin kanssa keskustelun aiheet valittiin yhteisen mielenkiinnon pohjalta. Yhteisön jäsenille kohdistettiin käyttäytymisihanteita: jäsenen tuli kohdella kaikkia tasapuolisesi ja kohteliaasti, olla avokätinen sekä varoa kiusaamasta. Lapset arvostivat luotettavuutta, rehellisyyttä sekä kykyä kuunnella ja auttaa, samoja piirteitä yhdistetään läheiseen ystävyyssuhteeseen. Näistä osista tutkimuksessa laadittiin yhteisöllisyyden rakentumisen malli, jossa on kolme ulottuvuutta. Yhteisön jäsenien välillä tuli olla yhteenkuuluvuuden tunne, luottamus ja toiminta. Yhdessä ne mahdollistivat eri asioiden näkymisen jäsenien välillä ja lopulta yhteisvaikutus loi yhteisöllisyyden tunteen.