”Kuhan vaan selviää päivästä toiseen, sehän se varmaan niinko on” : sosiaalityöntekijöiden kokemuksia eettisyyden toteutumisesta lastensuojelun sosiaalityössä

Abstract

Tässä tutkimuksessa kerättiin Lapin läänin kaupunkien lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia eettisyyden toteutumisesta omassa työssään. Tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella ja analysoida sosiaalityöntekijöiden kokemuksia oman työnsä eettisistä ulottuvuuksista. Aihetta tarkasteltiin osittain lastensuojelusta käytävään julkiseen keskusteluun reflektoiden, sekä erityisesti sosiaalityöntekijöiden näkökulma huomioiden. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Pohjois-Suomen Lasten Kaste –hankkeen kanssa.

Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä ryhmissä teemahaastattelumenetelmällä Rovaniemellä, Kemissä, Torniossa ja Kemijärvellä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 16 lastensuojelutyötä tekevää sosiaalityöntekijää. Aineisto on analysoitu sisällön analyysi –menetelmää käyttäen. Aineisto jakaantui vastausten mukaan kokemuksiin eettisistä ristiriidoista, ettisesti arveluttavista tilanteista sekä eettisesti hyvästä sosiaalityöstä.

Eettistä harkintaa käytettiin sosiaalityöntekijöiden kokemuksissa omassa työssä pienissä valinnoissa, mutta toisaalta sosiaalityöntekijät ottivat kantaa myös hallinnolliseen päätöksentekoon ja rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuuksiin. Sosiaalityöntekijät toivat esille halun auttaa ja tehdä työtä tunnollisesti sekä samanaikaisesti huolen siitä, etteivät olosuhteet anna siihen mahdollisuutta. Yhtenä tärkeänä huomiona nostettakoon sosiaalityöntekijöiden kokema aliarvostus sekä moniammatillisissa yhteistyöverkostoissa että sosiaalityön profession sisällä.

Tutkimuksen tärkeimmäksi johtopäätökseksi luettakoon se, etteivät sosiaalityöntekijät ole tyytyväisiä tekemänsä lastensuojelun sosiaalityön laatuun. Tutkimus osoitti lastensuojelun sosiaalityössä vallitsevan ristiriitoja muun muassa työhön kohdistuneiden vaatimusten ja tarjolla olevien resurssien suhteen. Eettiset ristiriidat, kiire, palveluiden riittämättömyys ja sosiaalityöntekijöiden rajallinen työntekijäresurssi olivat keskeisimmiksi haasteiksi nimettyjä tekijöitä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden arjessa.