Oikeustoimen uudelleenluonnehtiminen siirtohinnoittelutilanteessa

Abstract

Tutkielmassa perehdytään oikeustoimen uudelleenluonnehtimiseen siirtohinnoittelutilanteessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kansallinen lainsäädäntömme suhtautuu konsernin sisäisen transaktion uudelleenluonnehdintaan, mitkä seikat vaikuttavat uudelleenluonnehdinnan arviointiin ja miten OECD:n BEPS-hanke voi vaikuttaa uudelleenluonnehdintaan. Tutkielman menettelytapa on oikeusdogmaattinen eli tutkielmassa pyritään selvittämään, mikä on voimassa olevan oikeuden sisältö.

Siirtohinnoittelussa on kyse toisiinsa etuyhteydessä olevien osapuolten tekemistä liiketoimien hinnoitteluista, jolla on olennainen merkitys tuloverotuksessa, koska käytetty hinta vaikuttaa osapuolten verotettavan tulon tai tappion määrään. Siirtohinnoittelun lähtökohtana pidetään markkinaehtoperiaatetta. Sen mukaan kansainvälisten konsernien tulisi noudattaa sisäisissä transaktioissaan sellaisia ehtoja ja hintoja, joita myös toisistaan riippumattomat yhtiöt noudattavat. Mikäli näin ei tapahdu, voi kyseeseen tulla siirtohinnoitteluoikaisu, josta on säädetty verotusmenettelystä annetun lain (18.12.1995/1558, VML) 31 §:ssä.

Tämän hetkinen oikeustila on määrittynyt ratkaisun KHO 2014:119 perusteella. Ratkaisun mukaan VML 31 §:n nojalla transaktion uudelleenluonnehdinta ei ole tehtävissä, vaan kyseinen säännös oikeuttaa ainoastaan transaktiossa käytetyn hinnan oikaisuun. Uudelleenluonnehdinnan tekemiseksi on olemassa oma säännöksensä, veron kiertoa koskeva VML 28 §. Uudelleenluonnehdinnan arviointiin vaikuttavat ne seikat, joiden pohjalta arvioidaan esimerkiksi, onko sijoitus oman vai vieraan pääoman ehtoinen. Yrityksen liiketaloudellinen syy toiminnalle on arvioinnissa ratkaiseva. Nähtäväksi jää, tuleeko OECD:n veropohjan rapautumisen estämiseen tähtäävä BEPS-hanke muuttamaan kansallisen lainsäädäntömme sisältöä. Hanketta pidetään asiantuntijoiden arvioiden mukaan potentiaalisena keinona kansallisen lainsäädännön muuttamiseksi.