Tieto- ja viestintäteknologian välityksellä tapahtuva lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin

Abstract

Rikoslain (39/1889) uusi kriminalisointi on 20 luvun 8 b §:ssä rangaistavaksi säädetty lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin, myös niin kutsuttu houkuttelurikos, jota koskeva rangaistussäännös tuli voimaan 1.6.2011. Säännös perustuu Euroopan neuvoston yleissopimukseen koskien lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja mahdollistanut tuntemattomille aikuisille entistä helpomman tavan tutustua lapsiin ja saavuttaa sitä kautta heidän luottamuksensa. Houkuttelurikoksena on kriminalisoitu jo tapaamisen tai muun kanssakäymisen ehdottaminen, kun tekijän tarkoituksena on tehdä lapseen kohdistuva hyväksikäyttörikos tai valmistaa pornografisia kuvia. Kyse on siten varsinaista rikosta edeltävistä toimista eli toimista, jotka suoritetaan, ennen kuin teko on edennyt yrityksen asteelle. Houkuttelurikoksen valmisteluluontoisuuden takia sillä onkin läheinen yhteys eräisiin muihin lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttörikoksiin, ja rajanveto näiden välillä on liukuva.

Vuonna 1.1.2014 voimaan tulivat uusi pakkokeinolaki (806/2011) ja poliisilaki (872/2011). Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tehdään enenevässä määrin informaatioteknologiaa hyväksikäyttäen, ja niiden selvittämisen on katsottu muodostuvan hankalaksi. Uutta pakkokeinolakia (1069/2014) ja poliisilakia (1168/2013) on niiden hyväksymisen jälkeen täydennetty, ja lakimuutoksella on laajennettu telepakkokeinojen käyttöalaa lapsiin kohdistuvien seksuaalisten hyväksikäyttörikosten tutkinnassa. Lakimuutoksen mukaan lupa televalvontaan voidaan antaa myös silloin, kun henkilöä on syytä epäillä tai hänen voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän lapsen houkuttelemiseen mahdollistettiin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisessä. Uusilla sääntelyillä pyritään parantamaan käytännön mahdollisuuksia puuttua lapsiin kohdistuvaan rikollisuuteen paremmin ja parantaa lasten suojaa seksuaalirikoksia vastaan.