Eettisyys puheena : diiskurssianalyysi lastensuojelun edunvalvojien eettisistä selonteoista

Abstract

Tarkastelen lastensuojelun edunvalvojien eettisen puheen muodostumista kiinnittäen huomiota erityisesti puheessa käytettyihin retorisiin keinoihin. Lähestymistapani paikantuu sosiaalisen konstruktionismin kontekstuaaliseen suuntaukseen ja retoriseen diskurssianalyysiin. Retorisen analyysin ohella tarkastelen, millaisia eettisen puheen elementtejä selonteot sisältävät ja miten eettinen argumentaatio painottuu.

Tutkimukseni aineistona on viiden lastensuojelun edunvalvojan haastattelut. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja olivat kestoltaan noin puolesta tunnista tuntiin. Haastattelut tehtiin marraskuun 2015 ja tammikuun 2016 välisenä aikana. Kaikilla haastatteluissa mukana olleilla lastensuojelun edunvalvojilla on sosiaalialan työkokemusta ja suurimmalla osalla on sosiaalityöntekijän tausta. Tutkielmani on yhteydessä Lasten Kaste -kehittämishankkeeseen.

Aineiston analyysissa valitsin tarkastelun kohteeksi väitteen esittäjään liittyvän retoriikan, faktuaalistamisstrategiat sekä toimijoiden asemoitumisen. Näiden ohella tarkastelin myös muita eettisen argumentaation painotuksia. Edunvalvojien eettisessä puheessa korostui minäpuhe ja oman kokemuksen kautta puhuminen. Tarkasteluni perusteella edunvalvojat käyttivät eettisessä puheessaan kolmea eri faktuaalistamisstrategiaa: itse todettuun vetoavaa strategiaa, sosiaalisiin normeihin vetoavaa strategiaa sekä kvantifioivaa strategiaa. Edunvalvojien selonteot asemoivat edunvalvojat ja sosiaalityöntekijät eri tavoin. Edunvalvojat asemoituvat lapsen läheisinä kun taas sosiaalityöntekijät asemoituvat etäisempinä suhteessa lapseen. Edunvalvojien eettinen puhe painottuu oikeuksien korostamisen sijaan tilanteittaisesti korostaen esimerkiksi lapseen luotavan suhteen merkitystä. Edunvalvojat viittaavat eettisessä puheessaan suorasti eettisiin periaatteisiin ja käsittelevät eettisiä kysymyksiä myös epäsuorasti käyttämättä eettistä terminologiaa.