Lähidemokratia maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän raporteissa
Mikonmäki, Ilpo (2016)
Mikonmäki, Ilpo
Lapin yliopisto
2016
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201606031191
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201606031191
Tiivistelmä
Kunnissa olevien erilaisten lähidemokratiakokeilujen määrä on suuri ja
valtionvarainministeriö on kuntauudistusta käynnistäessään painottanut demokratian
kehittämistä kuntalain avulla (Pihlaja & Sandberg 2012). Vallalla oleva trendi, jossa
hallinnon kustannuksia pyritään vähentämään ja liitoksia tehdään, tulee hyvin
todennäköisesti jatkossa lisäämään erilaisia paikallisaluehallintomalleja tai ainakin
sellaisten kokeiluja.
Tutkin maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) paikallisvaikuttamista koskevien
arviointiraporttien kertomuksia lähidemokratiasta. Näissä raporteissa olevia kertomuksia
käyn läpi aktanttimallia ja demokratian käsitteistöä apuna käyttäen. Selvitän, mistä
lähidemokratiasta on kyse ja millaisiin teoreettisiin näkökulmiin nämä dokumentit
liittyvät.
Lähidemokratiaa käsitteenä käytetään varsin erilaisissa yhteyksissä ja sillä kuvataan
monenlaisia toimintatapoja, joilla ei välttämättä ole juurikaan yhteyttä
kansanvaltaistamiseen. Yhteistä lähidemokratialle on, että sen tarpeen luo jokin ulkoinen
pakko. Lähidemokratia ei pyri julkaisuissa syrjäyttämään edustuksellista demokratiaa,
vaan täydentämään sitä jossain muodossaan.
Lähidemokratian menetelmiä kehitettäessä on tärkeää pohtia, miten niissä huomioidaan
ihmisten erilaiset resurssit osallistua toimintaan ja miten nämä uudet toimintamallit
suhteutuvat muihin jo olemassa oleviin demokratian muotoihin. Kysymys ei ole
ainoastaan uusien osallistumismallien kehittämisestä, vaan myös kansalaisten
uudenlaisen roolin tuottamisesta.
valtionvarainministeriö on kuntauudistusta käynnistäessään painottanut demokratian
kehittämistä kuntalain avulla (Pihlaja & Sandberg 2012). Vallalla oleva trendi, jossa
hallinnon kustannuksia pyritään vähentämään ja liitoksia tehdään, tulee hyvin
todennäköisesti jatkossa lisäämään erilaisia paikallisaluehallintomalleja tai ainakin
sellaisten kokeiluja.
Tutkin maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) paikallisvaikuttamista koskevien
arviointiraporttien kertomuksia lähidemokratiasta. Näissä raporteissa olevia kertomuksia
käyn läpi aktanttimallia ja demokratian käsitteistöä apuna käyttäen. Selvitän, mistä
lähidemokratiasta on kyse ja millaisiin teoreettisiin näkökulmiin nämä dokumentit
liittyvät.
Lähidemokratiaa käsitteenä käytetään varsin erilaisissa yhteyksissä ja sillä kuvataan
monenlaisia toimintatapoja, joilla ei välttämättä ole juurikaan yhteyttä
kansanvaltaistamiseen. Yhteistä lähidemokratialle on, että sen tarpeen luo jokin ulkoinen
pakko. Lähidemokratia ei pyri julkaisuissa syrjäyttämään edustuksellista demokratiaa,
vaan täydentämään sitä jossain muodossaan.
Lähidemokratian menetelmiä kehitettäessä on tärkeää pohtia, miten niissä huomioidaan
ihmisten erilaiset resurssit osallistua toimintaan ja miten nämä uudet toimintamallit
suhteutuvat muihin jo olemassa oleviin demokratian muotoihin. Kysymys ei ole
ainoastaan uusien osallistumismallien kehittämisestä, vaan myös kansalaisten
uudenlaisen roolin tuottamisesta.
Kokoelmat
- Pro gradut [3938]