”Se on niissä pienissä kohtaamisissa se kaikki tärkeä” : kulttuurisensitiivisen psykososiaalisen sosiaalityön toteutuminen vastaanottokeskuksen käytännöissä

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on käsitellä sosiaalityön psykososiaalista työorientaatiota vastaanottokeskuksessa. Tarkennan tutkielmaani tarkastelemalla myös toimintaympäristöä ja turvapaikanhakua ilmiönä ja ihmisoikeutena. Käsittelen kulttuurisensitiivisyyttä olennaisena osana vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijän ja asiakkaan kohtaamista sekä välineenä psykososiaalisen sosiaalityön onnistumiselle.

Tutkielma on toteutettu haastattelemalla puhelimitse kuutta vastaanottotyötä tekevää sosiaalityöntekijää, ja aineisto on analysoitu teemoittelemalla. Tutkielman pääosassa ovat vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijät ja heidän äänensä. Turvapaikanhakijoiden ääni tulee esille sosiaalityöntekijän määritelmien ja kokemusten sekä käyttämäni lähdekirjallisuuden kautta. Sosiaalityöntekijöiden kertomukset avaavat turvapaikkaprosessia sekä tuovat näkyväksi sosiaalityön asiantuntijuuden tarvetta vastaanottokeskuksessa.

Vastaanottokeskuksen asiakkaat ovat monista eri lähtömaista, kulttuuritaustoista ja sosioekonomisista asemista. Tutkielma osoittaa, että kohtaamisessa kulttuuripiirteet jäävät taka-alalle ja työntekijä kohtaa ensisijaisesti ihmisen. Ensimmäiseen kohtaamiseen ei saa suhtautua välinpitämättömästi, sillä sen pohjalle rakentuu koko tuleva asiakassuhde. Onnistunut kohtaaminen vaatii työntekijältä hyviä vuorovaikutustaitoja sekä empatiaa.

Jaottelen psykososiaalisen työorientaation tässä tutkielmassa kolmeen lähestymistapaan: resurssit, ohjaus ja neuvonta sekä terapeuttiset keskustelut. Turvapaikanhakijoiden resursseiksi määrittyivät majoitus- ja ruokapalvelut, toimeentulon varmistaminen, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä erilaiset prosessia tukevat palvelut. Sosiaalityöntekijällä itsellään on vahva merkitys asiakkaan hyvinvointia tukevana ja elämänlaatua lisäävänä resurssina.

Ohjaus ja neuvontatyötä vastaanottokeskuksessa on liittyen vastaanottokeskuksen käytäntöihin, perusasioissa opastamiseen ja uuden yhteiskunnan pelisääntöihin sekä kotouttamistyöhön. Tuen lisäksi vastaanottokeskuksen sosiaalityössä näkyy kontrollin merkitys, joksi määrittyi asioita jotka liittyvät vastaanottorahan leikkaamiseen, yhteiskunnan sääntöjen ja normien ylläpitoon, väkivaltatyöhön ja interventioiden tarpeeseen lastensuojelun näkökulmasta.

Asiakaskunnan psyykkiset ongelmat ja traumatisoituminen puolustavat terapeuttisen keskustelun tarvetta. Tutkielmani perusteella turvapaikanhakijan elämässä korostuu huoli, epävarmuus ja odottaminen. Sosiaalityöntekijät kuvaavat turvapaikkaprosessia välitilaksi, jossa oleminen voi kestää pahimmillaan useita vuosia. Keskusteluapu tukee asiakasta turvapaikkapäätöksen odottamiseen ja kannattelee asiakasta, mikäli päätös on kielteinen. Tutkielmani mukaan turvapaikanhakijalle on myös tärkeää, että joku kuuntelee tarinan, jota hän kantaa sisällään.