Kuolinapu : tutkimus eutanasiasta ja avustetusta itsemurhasta Suomessa
Aaltonen, Laura (2016)
Aaltonen, Laura
Lapin yliopisto
2016
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201606281252
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201606281252
Tiivistelmä
Eutanasia on monialainen käsite, joka voidaan jakaa mm. aktiiviseen ja passiiviseen
eutanasiaan. Jälkimmäinen on Suomessa sallittua. Aktiivinen eutanasia on Suomessa
kielletty ja se nykylainsäädännön mukaan voitaisiin tuomita rikoslain 21 luvun 3§:n
mukaisena surmana. Rangaistusta määriteltäessä voidaan ottaa huomioon uhrin
poikkeuksellisen suuri myötävaikutus ja eutanasian muut olosuhteet rangaistusta
lieventävinä seikkoina. Suomessa on ollut olemassa erityinen pyynnöstä surmaamisen
rikostunnusmerkistö mutta se on poistunut kriminalisointien joukosta vuonna 1995.
Avustettu itsemurha on sallittua oikeusjärjestyksessämme mutta sen sallittavuutta ei ole
perusteltu lain tasolla. Iso-Britanniassa kriminalisoitu avustaminen itsemurhassa
voidaan jättää syyttämättä, jos yleinen etu ei sitä vaadi. Sveitsissä taas avustettu
itsemurha on kriminalisoitu vain itsekkäistä syistä, joten epäitsekkäistä syistä tehty teko
on sallittua. Toisin kuin Suomessa, aktiivinen eutanasia on sallittua Alankomaissa ja
Belgiassa, joissa on säädetty erityiset eutanasialait.
Aktiivista eutanasian oikeutusta voidaan perustella perus- ja ihmisoikeuksilla sekä
itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon käsitteillä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on
antanut ratkaisuja koskien kuolinapua ja Euroopan ihmisoikeussopimusten mukaisia
oikeuksia. Merkittävin niistä on ratkaisu Pretty vs. Iso-Britannia, jossa EIT totesi, ettei
EIS 2 artiklan mukainen oikeus elää sisällä sen vastinparina pidettyä oikeutta kuolla.
EIT:n ratkaisujen, Alankomaiden sekä Belgian lainsäädäntöratkaisujen, lääketieteen
kehityksen ja itsemääräämisoikeuden vahventumisen myötä, keskustelu kuolinavun
sallimisesta on noussut ajankohtaiseksi myös meillä Suomessa. Yksi vaihtoehto
kuolinavun lainsäädännöllisistä ratkaisuista Suomessa voisi olla Sveitsin ja Iso-
Britannian mallin mukainen avustetun itsemurhan sallimisen vahventaminen
lainsäädännön tai muun yleisohjeistuksen keinoin. Mikäli päädyttäisiin sallimaan
aktiivinen eutanasia, tulisi sen sallittavuudelle asettaa etukäteen määriteltyjä
edellytyksiä, joiden pitäisi täyttyä, jotta eutanasia voitaisiin katsoa olevan oikeutettua.
Mallia näistä edellytyksistä saadaan Alankomaiden ja Belgian eutanasialaeista.
Edellytyksiä ovat mm. kestämätön kärsimys ja tietoinen suostumus.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että yksilöllä ei ole oikeutta antaa suostumustaan
henkeä ja terveyttä koskeviin rikoksiin eikä suostumus näin ollen poista henkirikoksen
oikeudenvastaisuutta. Vaikka oikeusjärjestyksessämme on olemassa tämänkaltaisia
säännöksiä ja periaatteita, jotka ovat vastoin aktiivisen eutanasian hyväksymistä,
voidaan tietyillä lainsäädäntömuutoksilla aktiivinen eutanasia kuitenkin sovittaa osaksi
oikeusjärjestystämme itsemääräämisoikeuteen ja ihmisarvoon perustuen.
eutanasiaan. Jälkimmäinen on Suomessa sallittua. Aktiivinen eutanasia on Suomessa
kielletty ja se nykylainsäädännön mukaan voitaisiin tuomita rikoslain 21 luvun 3§:n
mukaisena surmana. Rangaistusta määriteltäessä voidaan ottaa huomioon uhrin
poikkeuksellisen suuri myötävaikutus ja eutanasian muut olosuhteet rangaistusta
lieventävinä seikkoina. Suomessa on ollut olemassa erityinen pyynnöstä surmaamisen
rikostunnusmerkistö mutta se on poistunut kriminalisointien joukosta vuonna 1995.
Avustettu itsemurha on sallittua oikeusjärjestyksessämme mutta sen sallittavuutta ei ole
perusteltu lain tasolla. Iso-Britanniassa kriminalisoitu avustaminen itsemurhassa
voidaan jättää syyttämättä, jos yleinen etu ei sitä vaadi. Sveitsissä taas avustettu
itsemurha on kriminalisoitu vain itsekkäistä syistä, joten epäitsekkäistä syistä tehty teko
on sallittua. Toisin kuin Suomessa, aktiivinen eutanasia on sallittua Alankomaissa ja
Belgiassa, joissa on säädetty erityiset eutanasialait.
Aktiivista eutanasian oikeutusta voidaan perustella perus- ja ihmisoikeuksilla sekä
itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon käsitteillä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on
antanut ratkaisuja koskien kuolinapua ja Euroopan ihmisoikeussopimusten mukaisia
oikeuksia. Merkittävin niistä on ratkaisu Pretty vs. Iso-Britannia, jossa EIT totesi, ettei
EIS 2 artiklan mukainen oikeus elää sisällä sen vastinparina pidettyä oikeutta kuolla.
EIT:n ratkaisujen, Alankomaiden sekä Belgian lainsäädäntöratkaisujen, lääketieteen
kehityksen ja itsemääräämisoikeuden vahventumisen myötä, keskustelu kuolinavun
sallimisesta on noussut ajankohtaiseksi myös meillä Suomessa. Yksi vaihtoehto
kuolinavun lainsäädännöllisistä ratkaisuista Suomessa voisi olla Sveitsin ja Iso-
Britannian mallin mukainen avustetun itsemurhan sallimisen vahventaminen
lainsäädännön tai muun yleisohjeistuksen keinoin. Mikäli päädyttäisiin sallimaan
aktiivinen eutanasia, tulisi sen sallittavuudelle asettaa etukäteen määriteltyjä
edellytyksiä, joiden pitäisi täyttyä, jotta eutanasia voitaisiin katsoa olevan oikeutettua.
Mallia näistä edellytyksistä saadaan Alankomaiden ja Belgian eutanasialaeista.
Edellytyksiä ovat mm. kestämätön kärsimys ja tietoinen suostumus.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että yksilöllä ei ole oikeutta antaa suostumustaan
henkeä ja terveyttä koskeviin rikoksiin eikä suostumus näin ollen poista henkirikoksen
oikeudenvastaisuutta. Vaikka oikeusjärjestyksessämme on olemassa tämänkaltaisia
säännöksiä ja periaatteita, jotka ovat vastoin aktiivisen eutanasian hyväksymistä,
voidaan tietyillä lainsäädäntömuutoksilla aktiivinen eutanasia kuitenkin sovittaa osaksi
oikeusjärjestystämme itsemääräämisoikeuteen ja ihmisarvoon perustuen.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4515]