Lastensuojelun laitossijoituksen jälkeinen kotiutuminen

Abstract

Pro gradu – tutkimukseni on laadullinen sisällönanalyysi kuuden sosiaalityöntekijän kokemuksia lastensuojelun laitossijoituksesta kotiutumisesta. Tutkimuskysymykseni olivat: Minkälaisia kokemuksia sosiaalityöntekijällä on kotiutumisenprosessista sijaishuollosta? Mitä käsityksiä sosiaalityöntekijällä on kotiutumisesta ja mitkä tekijät tukevat kotiutumisen prosessia? Aineistoni muodostui työntekijä haastatteluista ja se on analysoitu aineistopohjaisella sisällönanalyysilla.

Aineistoni kontekstina toimivat lastensuojelun tehtävä, huostaanoton perusteet, perheen jälleen yhdistäminen, lapsen etu ja kotiutumisen tukimuodot. Ilmiönä tutkielmani käsittelee vanhemmuuden palauttamista takaisin vanhemmille, kun huostaanotto on lopetettu ja julkisen vallan rooli perheessä jää pois. Tällöin lasten kasvatus vastuu palaa takaisin vanhemmille.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kun lapsi palaa laitossijoituksen jälkeen perheensä luokse. Tutkimustulokset osoittivat, että kotiutuminen tulee olla lapsen edunmukainen ja suunniteltu kokonaisuus. Sosiaalityöntekijän ja lapsen kahdenkeskiset tapaamiset koettiin ajavan lapsen etua ja ääntä. Perhetyö nousi keskeiseksi tukimuodoksi nivelvaiheessa, kun lapsi siirtyy laitossijoituksesta takaisin kotiin. Perheen kanssa työskenteleminen kokonaisuudessaan jo sijaishuollon aikana oli merkittävää. Tätä seikkaa on tukenut myös kansainvälinen tutkimus.