Hybridilaina osakeannin vaihtoehtona ja osana yhtiön verosuunnittelua

Abstract

Yhtiöt pystyvät hybridilainalla hankkimaan pysyvyydeltään lähes osakesijoitukseen rinnastettavaa pääomaa ilman, että siihen sovellettaisiin osakeantia koskevia säännöksiä. Hybridilainojen korot ovat olleet korkeita ja joissakin tapauksissa laina on suunnattu vain enemmistöosakkeenomistajien merkittäväksi. Yhtiössä voi syntyä intressiristiriitoja, jos enemmistöosakkeenomistajat pyrkivät allokoimaan itselleen epäoikeutettua etua yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti.

Pääkysymyksenä tarkastellaan voidaanko IFRS-standardeja soveltavassa yhtiössä hybridilainaa pitää yhtiöoikeudellisesti hyväksyttävänä rahoitusvaihtoehtona osakeannille. Koska hybridilainaa ei ole erikseen säännelty osakeyhtiölaissa, arvioinnissa korostuvat johdon fidusiaaristen velvollisuuksien sekä osakeyhtiöoikeudellisen yhdenvertaisuusperiaatteen asema osana yhtiön rahoitusratkaisua. Sääntelyn puuttuessa tutkitaan osakeantia koskevan sääntelyn vaikutusta hybridilainan liikkeeseenlaskuun.

Tutkielma perustuu oikeusdogmaattiselle tutkimusmetodille, jonka ohella hyödynnetään oikeustaloustieteellistä tutkimusmetodia. Hybridilainan velvoite-, kirjanpito-, vero- ja insolvenssioikeudellisen liitynnän vuoksi tutkielmassa tehdään oikeudenalarajat ylittävää tarkastelua. Hybridilainalla tarkoitetaan eräpäivätöntä, maksunsaantiasemaltaan viimesijaista ja vakuudetonta debentuuri- tai pääomalainamuotoista lainaa. Koska vakuudet ovat kiellettyjä, tulee velkojan turvautua kovenantteihin, joiden avulla velallinen voi saada normaalisti osakesijoitukselle kuuluvaa kontrollivaltaa yhtiössä.

Hybridilainan luonne ja sille maksettava korkea korko huomioon ottaen tutkielmassa katsotaan, että osakkeenomistajien yhdenvertaisuusperiaate edellyttää hybridilainan suuntaamista omistusosuuksien mukaisessa suhteessa merkittäväksi. Tästä poikkeaminen on mahdollista vain painavasta taloudellisesta syystä.

Pääteemaa täydennetään verosuunnittelullisella teemalla, jossa selvitetään hybridilainan verotuksellista asemaa. Hybridilaina on tehokas verosuunnittelun väline ja sillä pystytään hyötymään sekä vieraan että oman pääoman eduista. Hybridilainalla voidaan harjoittaa aggressiivista verosuunnittelua, jota ei verotuksellisesti pidetä hyväksyttävänä. Hybridilainan oikeudellinen muoto on verotuksessa pyritty joissakin tapauksissa sivuuttamaan, koska lainan oikeudellisen muodon ei ole katsottu vastaavan sen varsinaista tarkoitusta. Uudelleenluonnehdintaa ei ole vallitsevan oikeuskäytännön mukaan mahdollista tehdä muissa kuin veronkiertotapauksissa, jotka eivät ole helposti osoitettavissa. Hybridilainan verotuksellinen kohtelu on edelleen tulkinnanvaraista ja sen selkeyttämiseksi kaivattaisiin lainsäädännöllisiä uudistuksia.