Masennus sosiaalisena ilmiönä : kvantitatiivinen tutkimus sosiaalisen tuen ja elämänhallinnan yhteydestä masennukseen Lapissa asuvilla työikäisillä

Abstract

Tutkielman tavoitteena oli tarkastella sosiaalisen tuen ja elämänhallinnan yhteyttä masennukseen Lapissa asuvilla 18–64-vuotialla. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin masennuksen esiintyvyyttä sekä muiden elämäntilanteeseen liittyvien tekijöiden ja sosiaalisten tekijöiden yhteyttä masennukseen. Aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä, koska Lapin alueella jäädään Pohjois-Savon lisäksi enemmän työkyvvyttömyyseläkkeelle kuin muualla Suomessa. Masennuksen tarkasteleminen sosiaalisena ilmiönä on perusteltua, koska masennuksesta toipumiseen ei riitä pelkkä oireiden poistaminen. Masennuksesta toipumista edistävät tasavertainen vuorovaikutussuhde ja ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen.

Aineistona tutkielmassa toimi osa mielenterveyttä koskevasta kyselytutkimuksesta. Taustatiedoista tarkasteltiin sukupuolta, ikää, siviilisäätyä ja koulutusta. Mittareiden avulla tarkasteltiin masennusta, psyykkistä kuormittuneisuutta, terveydentilaa, työkykyä, sosiaalista tukea ja elämänhallintaa. Kyselylomake lähetettiin postitse 8200 satunnaisotannalla valitulle Lapin alueella asuvalle henkilölle. Vastaajat olivat 12 eri kunnasta ja iältään he olivat 15–80-vuotiaita. Kyselytutkimus toteutettiin yhteistyössä Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL), Lapin sairaanhoitopiirin, Lapin yliopiston, Rovaniemen ammattikorkeakoulun sekä Lapin alueen kuntien kanssa. Tutkimus liittyi THL:n Mielen Tukihankkeeseen. Lapin sairaanhoitopiiri ja Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto rahoittivat tutkimusta.

Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä SPSS-ohjelmaa. Tutkimuskysymyksiin saatiin vastaus käyttämällä frekvenssijakaumaa, ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Lapissa asuvista työikäisistä 12 % oli todennäköisesti masentuneita. Heikolla koetulla sosiaalisella tuella ja heikolla elämänhallinnan tunteella todettiin olevan yhteys masennukseen Lapsissa asuvilla työikäisillä. Ne eivät olleet merkittävimpiä masennuksen selittäjiä, mutta nousivat esiin riskitekijöinä. Masennuksen riskitekijöitä olivat myös nuori ikä, naissukupuoli, yksin asuminen, heikko työkyky, heikko terveydentila sekä psyykkinen kuormittuneisuus. Vaikka masennuksen taustalla on usein monia riskitekijöitä ja ongelmien kasaantumista, heikon elämänhallinnan tunteen ja heikon koetun sosiaalisen tuen tunnistamisella voidaan tunnistaa ihmisiä, joilla on kohonnut masennusriski. Vastaavasti työskenneltäessä masentuneiden ihmisten kanssa, voidaan pyrkiä edesauttamaan masennuksesta toipumisessa kiinnittämällä huomiota elämänhallinnan tunteeseen ja koettuun sosiaaliseen tukeen.