”Ne etsivät ratkaisuja yhdessä asiakkaan kanssa” : terveyssosiaalityön asiantuntijuutta määrittämässä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin terveyssosiaalityön asiantuntijuutta. Kyse on laadullisesta tutkimuksesta, jota varten havainnoitiin sosiaalityöntekijän työskentelyä ja tutkimusta täyteydennettiin teemahaastelemalla viittä työryhmänjäsentä ja neljää asiakasta. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Mistä terveyssosiaalityön asiantuntijuus muodostuu asiakastyöskentelyssä? 2) Millaista on terveyssosiaalityöntekijän asiantuntijuus? Tutkimus toteutettiin fenomenologista tutkimusotetta käyttäen, jonka tarkoituksena on tutkia inhimillisiä merkityksenantoja ja subjektiivisia kokemuksia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin tuloksena kategorioiksi muodostuivat terveyssosiaalityön asiantuntijuuden peruselementit ja terveyssosiaalityön moniasiantuntijuus.

Asiantuntijuuden peruselementit sisältävät vuorovaikutuksen, voimaannuttavan työotteen, ohjauksen ja neuvonnan sekä psykososiaalisen työskentelyn. Vuorovaikutustaidot ovat perusta kohtaamisissa asiakkaiden ja muiden ammattiryhmien kanssa. Vuorovaikutustaidoissa korostuivat kuuntelemisen ja kohtaamisen merkitys. Reflektiivisyydellä ja reflektiolla saavutettiin syvällisempää ymmärrystä asiakkaan kokemuksesta ja elämäntilanteesta. Terveyssosiaalityön asiantuntijuudessa esiintyi voimaannuttava työote, jonka avulla pyrittiin vaikuttamaan asiakkaan elämänlaatuun, toimijuuteen, ja syrjäytymisen ehkäisyyn tai kierteen katkaisuun. Neuvonta ja ohjaus korostuivat sosiaalityön asiantuntijuuden kysynnässä. Sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluivat myös lomakkeiden täyttäminen ja oikeiden palveluiden piiriin ohjaaminen. Psykososiaalinen viitekehys näkyi asiakkaan voimavarojen etsimisessä ja niiden vahvistamisesta tunnetyöskentelyn lisäksi.

Sosiaaliturva- ja lainsäädäntöasiantuntijuus näyttäytyi asiakkaan ohjaamisena oikeiden palveluiden piiriin ja sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa. Sosiaalityön asiantuntijuutta tarvittiin myös työryhmä- ja verkostotyöskentelyssä, jossa sosiaalityöltä haluttiin ratkaisuja ja laajempaa näkökulmaa asiakkaan asioihin. Työn kehittäminen ja haasteisiin vastaaminen kuuluivat sosiaalityön asiantuntijuuteen. Aikaa kehittämiseen ei juuri löytynyt asiakaspaljouden vuoksi. Työssä olevat haasteet haastavat asiantuntijuuden esille tuomisen, joka on ratkaistavissa työryhmätyöskentelyn kautta ja selkeiden työnkuvien tekemisellä.