Kuvallista fenomenologiaa hyödyntävän työnohjausotteen merkitys asiantuntijatyön kehittämiselle ja johtamiselle

Abstract

Työnohjaus on työn kehittämisen muoto, jonka tavoitteena on syventää ymmärrystä ja kehittää tasapainoisempi suhde omaan työhön ja työyhteisöön. Terapian viitekehysten käyttö työnohjauksessa on yleistä ja käsitteellisesti ongelmallista. Tutkimuksessa tarkastellaan tuoretta työn lähtökohdista nousevaa työnohjauksen muotoa, sen merkitystä asiantuntijatyön kehittämiselle ja johtamiselle ja sen edellytyksiä laajentua työnohjauksen alalle. Tutkimuksen kohteena on kolmivaiheisen työnohjausotteen ensimmäinen vaihe, jossa viisi osallistujaa pyrki hahmottelemaan kokemuksellisen työnkuvansa kuvallisen työskentelyn ja reflektioryhmän avulla. Työskentelyote pohjaa kuvallisen fenomenologian lähtökohtaan, jossa kuviin ei liity taustaoletuksia vaan mielikuvan ajatellaan syntyvän silmänräpäyksessä. Kuva herättää narratiivisen kielen, jolla ihminen kertoo kokemuksistaan luontaisesti. Kuvallisella työskentelyllä pyritäänkin tuomaan näkyväksi aidosti koettuja työn ilmiöitä, joita tutkimalla ihmisen ja työn suhteessa voidaan edetä kohti muutosta.

Työnohjaustapaamisen nauhoite litteroitiin ja analysoitiin narratiivisen analyysin keinoin sekä yksityiskohdittain että kokonaisuutena. Tutkimuksen tärkeimpänä johtopäätöksenä voidaan todeta, ettei aikapaine sovi tällaiseen työnohjaukseen. Viimeisten osallistujien työskentely supistui kiireen tunnun takia, vaikka kerronnan kieli oli muuten pääosin narratiivista ja runsasta. Kuvien inspiroimana kerrottiin monipuolisesti erilaisista työn ilmiöistä. Samojenkin kuvien ja kertomusten tulkinta vaihteli osallistujien välillä. Kertomusten reflektio muodosti mielenkiintoisen monikerroksisen kertomuksen asetelman. Reflektioryhmä rikastutti työskentelyä sekä heijastamalla kertojan rakentamaa pääjuonta että nostamalla esiin uusia oivalluksia synnyttäviä sivujuonia. Kuvallisen kielen ja tarinallisten elementtien runsauden tulkittiin kuvastavan osallistujien onnistunutta pääsyä käsiksi kokemiinsa ilmiöihin.

Tutkimuksen perusteella kuvallista fenomenologiaa hyödyntävä työnohjausote toimi kokemuksellisen työnkuvan piirtämisessä esiin. Työnohjauksen seuraavassa vaiheessa osallistujien oli tarkoitus tutkia ilmiöitä tarkemmin ja sitä kautta valmistautua muutokseen. Tämä oman työn ilmiöiden näkyväksi tekeminen oli tutkimuksen mukaan kuvallista fenomenologiaa hyödyntävän työnohjausotteen tärkein merkitys asiantuntijatyön kehittämiselle ja johtamiselle.