Liikkuvan väestön hallinnan analytiikka Suomessa
Mustajärvi, Emilia (2016)
Mustajärvi, Emilia
Lapin yliopisto
2016
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201609091307
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201609091307
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan liikkuvan väestön hallinnan analytiikkaa Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida miten ja miksi liikkuvaa väestöä pyritään hallitsemaan Suomessa, sekä miten eri hallinnan sidokset ja mekanismit rakentuvat ilmiön käsittelyssä ja sitä koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa.
Tutkimuksen teoreettinen argumentointi ja analyyttinen jäsentely perustuvat Peter Millerin ja Nikolas Rosen esittämään hallintamentaliteetin käsitteeseen teoksessa Miten meitä hallitaan (2010).
Aineisto rajautuu käsittelemään eri viranomaistoimijoiden laatimia linjauksia ja ohjeistuksia, jotka suorasti tai välillisesti käsittelevät liikkuvan väestön hallintaa Suomessa. Valtaosa liikkuvasta väestöstä on Itä-Euroopan romaneja. Viranomaiset tuottavat romanivähemmistön historiaa ja nykytilannetta koskevaa aineistoa, päättävät vähemmistöpolitiikan sisällöstä ja ohjaavat julkista keskustelua ja päätöksentekoa. Aineiston analyysissä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Aineiston analyysi osoittaa, että romanien historiasta on mahdollista erottaa eri liberaalien hallintamentaliteettien muodot, jotka rakentuvat samankaltaisena käsityksenä hallinnan tavoitteista ja toimintatavoista suhteessa niiden kohteeseen. Hallintamentaliteetille ominainen halu hallita korostuu liikkuvan väestön hallinnassa. Hallinta on marginaalien hallintaa, jonka päämäärät poikkeavat hallinnan ohjelmien tuloksista.
Liikkuvan väestön hallinta määritellään sosiaaliseksi ja eettiseksi ongelmaksi, jota käsitellään turvallisuusnarratiivissa kontrollista ja viranomaistoimista käsin. Voimakkaita diskursiivisia tavoitteita ovat liikkuvan väestön harjoittaman kerjäämisen kieltäminen sekä liikkuvuuden ja köyhyyden hallinta. Hallinnan päämääriä ja keinoja perustellaan kielteisillä representaation muodoilla, jotka ovat essentialisoivia ja stagmaattisia. Päätöksenteko ja tulkinta ovat polarisoitunutta ja toiseutta korostavaa.
Monet hallinnan toimintatavoista ovat reaktiivisia ja yhtenäistä johdonmukaista hallinnan strategiaa ei pystytä muodostamaan. Viranomaistoimijat tuottavat hallintaa omista lähtökohdistaan painottaen ilmiön eri ulottuvuuksia. Hallinnassa painottuu viranomaispuhe ja liikkuvan väestön hallinta tapahtuu yhteisön kautta. Hallinnassa korostuu toimijoiden välinen hierarkia ja vähäinen yksilötason tarkastelu. Vastuu ulkoistetaan ja viranomaiset painottavat EU:n sisäistä ratkaisua ja lähtömaiden vastuuta. Vapaan liikkuvuuden, liikkuvan väestön ja kerjäämisen hallinnan edellytyksenä esitetään kansallisen lainsäädännön ja hallinnollisten mekanismien vahvistaminen.
Tutkimuksen teoreettinen argumentointi ja analyyttinen jäsentely perustuvat Peter Millerin ja Nikolas Rosen esittämään hallintamentaliteetin käsitteeseen teoksessa Miten meitä hallitaan (2010).
Aineisto rajautuu käsittelemään eri viranomaistoimijoiden laatimia linjauksia ja ohjeistuksia, jotka suorasti tai välillisesti käsittelevät liikkuvan väestön hallintaa Suomessa. Valtaosa liikkuvasta väestöstä on Itä-Euroopan romaneja. Viranomaiset tuottavat romanivähemmistön historiaa ja nykytilannetta koskevaa aineistoa, päättävät vähemmistöpolitiikan sisällöstä ja ohjaavat julkista keskustelua ja päätöksentekoa. Aineiston analyysissä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Aineiston analyysi osoittaa, että romanien historiasta on mahdollista erottaa eri liberaalien hallintamentaliteettien muodot, jotka rakentuvat samankaltaisena käsityksenä hallinnan tavoitteista ja toimintatavoista suhteessa niiden kohteeseen. Hallintamentaliteetille ominainen halu hallita korostuu liikkuvan väestön hallinnassa. Hallinta on marginaalien hallintaa, jonka päämäärät poikkeavat hallinnan ohjelmien tuloksista.
Liikkuvan väestön hallinta määritellään sosiaaliseksi ja eettiseksi ongelmaksi, jota käsitellään turvallisuusnarratiivissa kontrollista ja viranomaistoimista käsin. Voimakkaita diskursiivisia tavoitteita ovat liikkuvan väestön harjoittaman kerjäämisen kieltäminen sekä liikkuvuuden ja köyhyyden hallinta. Hallinnan päämääriä ja keinoja perustellaan kielteisillä representaation muodoilla, jotka ovat essentialisoivia ja stagmaattisia. Päätöksenteko ja tulkinta ovat polarisoitunutta ja toiseutta korostavaa.
Monet hallinnan toimintatavoista ovat reaktiivisia ja yhtenäistä johdonmukaista hallinnan strategiaa ei pystytä muodostamaan. Viranomaistoimijat tuottavat hallintaa omista lähtökohdistaan painottaen ilmiön eri ulottuvuuksia. Hallinnassa painottuu viranomaispuhe ja liikkuvan väestön hallinta tapahtuu yhteisön kautta. Hallinnassa korostuu toimijoiden välinen hierarkia ja vähäinen yksilötason tarkastelu. Vastuu ulkoistetaan ja viranomaiset painottavat EU:n sisäistä ratkaisua ja lähtömaiden vastuuta. Vapaan liikkuvuuden, liikkuvan väestön ja kerjäämisen hallinnan edellytyksenä esitetään kansallisen lainsäädännön ja hallinnollisten mekanismien vahvistaminen.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4439]