Nykytanssi epävirallisena ohjelmana peruskoulun toiminnassa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on epävirallisella koulussa tapahtuvan oppilaiden nykytanssin harjoittelun ja esittämisen mallilla tuoda esiin vaihtoehtoista näkemystä koulun toimintaan. Nykytanssin harjoittelussa painotus on ollut ilmaisussa, toiminnallisuudessa ja yhteistyössä toisten kanssa, joka on sisältänyt suorittamisen ideointia, neuvojen kuuntelua, odottelua, pelkojen voittamista ja tehtävien asemointia toisten kanssa. Näkökulma tutkimuksessani on oppilaan kokemusmaailma: miten he ovat kokeneet tanssin epävirallisena ohjelmana koulun toiminnassa. Tutkimuksen teoria: tanssin myötä tuleva ilmaisu ja yhteistyö kehittävät oppilaan persoonallisuutta.

Tutkimusaineistona on peruskoulun viidennen luokan 17 oppilaan kirjoittamat aineet aiheena Tanssia ja koulua. Aineissa he kertovat, mitkä asiat ovat olleet heille merkittäviä kolmen kevätlukukauden aikaisissa tanssistaan saamistaan kokemuksista. Tässä heillä on ollut tukena kirjoittamista ohjaavat kysymykset eri aiheiden mukaan. Tanssin mukana tulleet hyvät ja huonot asiat koulutyöhön. Millaiset kokemukset oppilaalla on ollut tanssiesityksien tekoon liittyviin vaatimuksiin vastaamisessa. Mitä uutta oppinut tanssin toiminnassa. Miltä hänestä on tuntunut tanssiminen oman luokan oppilaiden kanssa ja tanssin suositeltavuus muille luokille.

Oppilaiden saamat konkreettiset kokemukset liittyvät suurimmaksi osaksi tanssitaitoihin. Negatiiviset liittyvät tanssin vuoksi tulleisiin poissaoloihin muista harrastuksista. Merkittävä oli ilmaisu ”vähemmän oppitunteja tanssin vuoksi”, kuvastaen koulutyöhön liittyvää kielteisyyttä.

Tanssiesityksiin liittyviin vaatimuksiin vastaamisessa oppilaat kokivat, että harjoittelulla on suuri merkitys perusasioiden oppimisessa. Kärsivällisyyden kasvu oli tärkein asia, mitä he olivat tanssista saaneet panostaessaan eri asioiden oppimiseen toimiensa yhteydessä. Pieni osa heistä ymmärsi sen laajemmin omana kasvuna rohkeuteen ja itsen hallintaan, jossa harjoittelu ja esitykset on kaikille antanut myös muita valmiuksia koulutyössä ja elämässä käytettäväksi.

Uuden oppimisessa suurin ryhmä oli opitut taidot, jotka liittyivät tanssin osaamisen eri alueille. Toisena oli ryhmä saadut ominaisuudet, jossa rohkeus, kärsivällisyys ja itsetuntemus suurimpina ilmaisivat koettua omaa kasvua. Pienin oli yhteisöllisyyteen liittyvät yhteiset kokemuspohjat, jotka ovat kuitenkin merkittäviä viihtyvyyttä lisääviä asioita koulutyössä.

Oppilaista enemmistön tuntemukset luokan kanssa tanssimisesta olivat ylistäviä ja hyvää oloa ilmaisevia. Hyvin pienelle osalle oppilaista tuntemukset olivat kielteiset tanssista. Osa sekä suositteli tanssia, mutta saamalla oli epäileväinen joiden piirteiden vuoksi sopivuudesta muille oppilaille ja luokille.

Tutkimuksen luotettavuuden lisäämiseksi on jokaisen oppilaan aineesta muodostettu kokonaisnäkemys, joiden pohjalta rakentuu neljä mallikertomusta. Hyvin positiivinen, positiivinen, neutraali ja kielteinen mallikertomus tanssista tiivistää tehtyjä johtopäätöksiä.