”Ei tarvi olla maailman paras koululainen vaan oma ittensä” : aineistolähtöinen tutkimus oppilaiden pedagogisen hyvinvoinnin rakentumisesta

Abstract

Suomalainen koulujärjestelmä tuottaa loistavia oppimistuloksia, mutta toisaalta tutkimusten mukaan oppilaat eivät voi hyvin koulussa. Ovatko nämä toisensa poissulkevia ilmiöitä? Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia oppilaiden oppimisen ja hyvinvoinnin yhtäaikaista esiintymistä eli pedagogista hyvinvointia. Pro gradu -tutkielman pääkysymys olikin, miten oppilaiden pedagoginen hyvinvointi rakentuu. Alakysymyksissä puolestaan tarkasteltiin pedagogisen hyvinvoinnin niin ulkoisia kuin oppilaasta itsestäänkin johtuvia tekijöitä. Lisäksi tarkasteltiin oppilaiden antamia merkityksiä pedagogiselle hyvinvoinnille.

Tutkimuksen aineistona käytettiin erään Pohjois-Pohjanmaan kunnan oppilaiden tuottamia eläytymismenetelmäkertomuksia sekä heidän kanssaan toteutettuja ryhmähaastatteluita. Yhteensä tutkimukseen osallistuneita oppilaita oli 169. Haastattelut toteutettiin avoimen haastattelun periaatteella oppilaiden johdatellessa pääosin keskustelua. Lisäksi aiemmin hankitun aineiston pohjalta muodostettiin muutamia aiheita, joista haastatteluissa keskusteltiin.

Grounded teoriaan pohjautuvan lähestymistavan mukaisesti aineistoa analysoitiin jatkuvan vertailun periaatteella jo aineistoa hankittaessa. Lopulta analyysin tuloksena muodostettiin käsitteellinen malli oppilaiden pedagogisen hyvinvoinnin rakentumisesta. Kyseinen ilmiö osoittautui hyvin moniulotteiseksi ilmiöksi. Analyysissa saadut rakentumiseen vaikuttavat kategoriat jaettiin neljään tasoon niiden ulottuvuuksiensa mukaan: ulkoinen päätöksenteko, toimintakulttuuri ja toimintatavat, lähiyhteisön vuorovaikutus- ja ihmissuhdetekijät sekä yksilöllinen oppilas. Näiden tasojen alla olevien kategorioiden ydin ja siten koko tutkimuksen tiivistelmä muodostui seuraavaksi: Yksilöllinen ja vuorovaikutuksellinen oppilas pedagogisen hyvinvointinsa rakentajana ulkoisten tekijöiden määrittämällä kentällä.

Oppilaat pitivät pedagogista hyvinvointia merkittävänä tekijänä niin tämänhetkisen elämän kuin tulevaisuudenkin kannalta. Kokemishetkellä vaikutukset näkyvät optimaalisena oppimisena sekä viihtymisenä, kun taas tulevaisuuteen ilmiö vaikuttaa tasapainoisen kasvun ja kehityksen kautta.