”Mitenkähän tässä käy – Tuleeko hyvästä asiantuntijasta huono asiantuntija ja huono esimies?” : IT-alan asiantuntijasta lähiesimieheksi”

Abstract

Tutkimukseni tarkoitus on selvittää keskisuurissa asiantuntijaorganisaatioissa IT-alalla toimineiden asiantuntijoiden kokemuksia lähiesimiehen tehtävään siirtymisestä. Tutkimuksen tarkoitus on vastata kysymyksiin: Millaisena ilmiönä siirtymä asiantuntijasta esimieheksi on koettu? Minkälaisia vaikutuksia siirtymällä on ollut ammatilliseen identiteettiin? Minkälaisia ihmisjohtamishaasteita esimieheksi siirryttäessä on kohdattu ja millaiseksi johtamistaidot ovat kehittyneet? Tutkimuksen toteutin fenomenologisella kokemuksen tutkimuksen metodilla ja aineiston hankin avoimilla haastatteluilla, joiden tarkoitus oli mahdollistaa tutkittaville mahdollisimman suuri vapaus ilmaista omia kokemuksiaan ja saada kuvaus asiantuntijasta esimieheksi siirtymisestä sellaisena kuin tutkittavat sen kokivat. Tutkimuksen tuloksina esitetään yleisen merkitysverkoston muodossa tutkittavien jaetut kokemukset ilmiöstä sekä tiivistetyt yksilölliset kertomukset. Tulosten perusteella uudessa työnkuvassa toimittiin samanaikaisesti asiantuntijana ja esimiehenä. Uuteen rooliin siirtyminen näyttäytyi pääasiassa kiireen ja hektisyyden lisääntymisenä. Esimiehenä havahduttiin ihmisjohtamisen haasteisiin ja toisaalta mahdollisuuksiin, mikä korosti ihmisymmärryksen ja vuorovaikutustaitojen suurta merkitystä esimiestyössä. Parhaisiin tuloksiin johtamisessa koettiin päästävän transformatiivisen teorian mukaisen opastamisen, kannustamisen, osallistamisen ja vastuun jakamisen kautta. Fenomenologinen tutkimus asiantuntijasta esimieheksi siirtymisestä on tuore tulokulma alan tutkimuksen kentällä. Tutkimuskohteesta erityislaatuisen tekee myös sitä luonnehtiva vahva ammatillisen identiteetin painotus. Asiantuntijaidentiteettiä vaikutti ylläpitävän useat tekijät, jotka toimivat samalla esteenä esimiehen identiteetin omaksumiselle, joka on ensisijaisen tärkeää esimieheksi siirryttäessä. Merkittävä havainto tutkimuksessa onkin, ettei yksikään tutkittavista kokenut noin kahden vuoden esimiestehtävässä toimimisen jälkeen itseään esimieheksi.