Sosiaalityöntekijä kapellimestarina? : sosiaalityöntekijöiden työntekijäverkostot ja sosiaalityön asiantuntijuus

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma on sosiaalialan käytäntötutkimus. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalityön asiantuntijuudesta, rakenteellisesta sosiaalityöstä, moniammatillisesta työstä sekä asiakkaan toimijuudesta Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologinen. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja etnografinen. Tutkimusraportissa teoriatiedon ja tutkimuksen tulokset esitetään toistensa lomassa. Tutkimuskohteena on neljä aikuisten kanssa sosiaalityötä tekevää sosiaalityöntekijää sekä heidän työntekijäverkostonsa 27 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista, jotka työskentelevät kunnallisen sosiaali- ja terveystoimen alaisuudessa asiakkaan toimijuuden tukemiseksi. Tutkimus vastaa kolmeen kysymykseen: mitä työntekijäverkostoja aikuisten parissa sosiaalityötä tekevillä sosiaalityöntekijöillä on? Mitä sosiaalityön asiantuntijuus on aikuisten kanssa sosiaalityötä tekevien sosiaalityöntekijöiden ja työntekijäverkoston työntekijöiden hahmottamana? Mitä ehdotuksia asiakkaan toimijuuden tukemiseksi heillä on? Kysymysten tavoitteena on selvittää aikuisten kanssa sosiaalityötä tekevien sosiaalityöntekijöiden työntekijäverkostot ja niiden syntyminen sekä sosiaalityöntekijöiden että verkostossa olevien työntekijöiden näkemys sosiaalityön asiantuntijuudesta sekä selvittää kehittämisehdotuksia asiakkaan toimijuuden tueksi ja mahdolliset erot näkökulmittain. Tutkimuksen tarkoituksena on nostaa esille sosiaalityön asiantuntijuutta sekä työntekijäverkostojen yhteistyötä siihen liittyvine haasteineen. Rakenteellinen sosiaalityö on tässä työssä teoriana. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty sosiaalityöntekijöille kyselykaavaketta ja puolistrukturoitua teemahaastattelua, verkostokarttojen piirtämistä, yhteistoiminnallista reflektoivaa dialogista ryhmäkeskustelua sekä työntekijäverkostolle kyselykaavaketta. Analyysina on käytetty sisällönanalyysia, osittain soveltaen.

Haastattelujen, verkostokarttojen, yhteistoiminnallisen ryhmäkeskustelun ja kyselykaavakkeiden tulosten pohjalta voidaan todeta, että verkoston syntymiseen vaikuttaa asiakkaan tarve. Keskeistä on asiakkaan kohtaaminen, kuuleminen ja tarpeiden kartoitus. Yhtä lailla oleellista on koota asiakkaan tarpeista lähtevä asiantuntijaverkosto hänen ympärilleen. Verkoston koollekutsuja voi olla se viranomaistaho, missä asia tulee vireille, tai asiakas tai omainen yhdessä viranomaisen kanssa. Keskeistä sosiaalityön asiantuntijuudelle on sosiaalityöntekijöiden mukaan kokonaisvaltainen, koordinoiva työ, johon kuuluu asiakkaan kanssa asiakkaan tuen tarpeen selvittäminen, sosiaalinen tuki, asiakkaan äänen kuuluville saaminen ja hänen asiantuntijuutensa esille tuominen sekä huolehtiminen asiakkaan asian etenemisestä. Myös suunnitelmallisuus ja asiakkaan näkeminen ympäröivässä yhteiskunnassa sekä asioiden näkeminen ilmiöinä, nousevat esille. Työntekijäverkoston työntekijöiden hahmottamana sosiaalityön asiantuntijuus on sosiaalisen erityisosaamisen kokonaisvaltaista ja laaja-alaista osaamista, johon liittyy erityisesti tieto palveluista ja laeista. Työntekijäverkostolla on sosiaalityön asiantuntijuuteen myös työnjohdollisia ja tuen odotuksia. Asiakkaan toimijuuden tukemiseksi on vastaajien kesken merkityksellisiä eroja niin, että työntekijäverkostossa on pitkälti työntekijälähtöinen näkemys, asiakkaan toimijuuden tukeminen nähdään mahdollistuvan työn järjestämisen ja resurssien edistämisen avulla. Sosiaalityöntekijät ajattelevat asiakkaan toimijuuden tukemista asiakkaan kautta ja asiakastyöhön liittyvinä toimina sekä työkulttuurin muuttamisen ja laajempien rakenteiden avulla. Sosiaalityöntekijät näkevät asiakkaan toimijuuden tukemisen myös kaksiteräisenä miekkana, jos asiakkaan tilanne ymmärretään vain hänestä johtuvaksi eikä häntä nähdä kontekstissaan ja ympäristön ilmiöiden sekä rakenteiden yhteyttä tilanteeseen. Moniammatilliseen yhteistyöhön liittyy odotuksia ja haasteita. Sosiaalityöntekijöiden mukaan verkostossa tehtävässä työssä tarvitaan verkoston jäsenten vastuunottoa ja roolitusta sekä asiakkaan tarpeesta lähtevää näkökulmaa ja asiakkaan kuulemista. Sosiaalityöntekijöiden huolena on, että työtä tehtäisiin kapea-alaisesti ja organisaatiolähtöisesti. Työntekijäverkostossa odotetaan mutkatonta, avointa yhteistyötä, tarvittaessa työparityöskentelyä, joustavaa tiedonkulkua, toisen työn tuntemista, yhdenvertaisuutta työntekijänä sekä resursseja. Rakenteellisuutta tarvitaan sekä verkostossa tehtävässä työssä, työn järjestämisessä ja työn rakenteissa että sosiaalityössä. Tähän tarvitaan myös työnjohdon tietoisuutta tarpeista, johdon tukea ja suunnitelmia sekä mahdollisia muutoksia organisaatiossa.