Sosiaalipedagoginen hevostoiminta osana nuorten sosiaalipalveluita : toimijoiden näkemyksiä hevostoiminnan toteuttamisesta, kehittämisestä sekä mahdollisuuksista nuorten tukimuotona

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena oli tarkastella sosiaalipedagogisen hevostoiminnan mahdollisuuksia osana nuorten sosiaalipalveluita. Nuorten pahoinvointi, elämänhaasteet sekä syrjäytyminen ovat olleet yhteiskunnallisen keskustelun ja huolen aiheena vuodesta toiseen. Tutkimusten mukaan nuorille suunnatut tukimuodot ja palvelut eivät aina kohtaa nuoria ja heidän tarpeitaan. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on toiminnallista, syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävää toimintaa, jossa korostuvat yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja elämyksellisyys. Tällaisten toiminnallisten tukimuotojen onkin todettu olevan tehokkaampi keino aktivoida nuoria ja ehkäistä syrjäytymistä kuin perinteiset nuorille tarjotut tukimuodot ja toimintamallit.

Tutkimukseni koostuu sosiaalipedagogista hevostoimintaa tarjoavien toimijoiden kirjoitelmapyynnöillä kerätyistä haastatteluista, Hevostoimintayhdistys ry:n nettisivujen blogiteksteistä sekä Facebookkeskustelusta. Aineistossa toimijat pohtivat sosiaalipedagogisen hevostoiminnan toteuttamista, kehittämistä sekä sen mahdollisuuksia nuorten tukimuotona.

Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat nuorten syrjäytyminen, sosiaalipedagogiikka, nuorten sosiaalipalvelut sekä sosiaalipedagoginen hevostoiminta. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä, jonka avulla aineistosta voitiin erottaa aineiston keskeisiä teemoja. Nämä teemat olivat sosiaalipedagogisen hevostoiminnan asema sosiaalipalveluna, hevostoiminnan mahdollisuudet nuorten tukimuotona, sekä hevostoiminnan kohtaamat haasteet ja kehittämistarpeet. Tulosten perusteella voitiin todeta, että sosiaalipedagogisen hevostoiminnan nähtiin olevan tehokas tukimuoto syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Toiminnan elämyksellisyys ja toiminnallisuus motivoivat ja aktivoivat nuoria. Toiminnalla nähtiin olevan positiivisia vaikutuksia nuorten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä sosiaalisten taitojen kehittymiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan asema sosiaalipalveluna on kuitenkin ongelmallinen, ja haasteita toiminnan toteuttamiselle on useita. Sosiaalipedagogista hevostoimintaa ei vielä tunnusteta osaksi sosiaalipalveluita, eikä toiminta näin ollen kuulu Kela-korvattavien sosiaalipalveluiden piiriin. Toiminnan tunnettavuutta tulisi parantaa ja toiminnan professionaalisuuteen ja vaikuttavuuteen sekä vaikuttavuuden arviointiin tulisi panostaa. Tähän tarvitaan kaikkien toimijoiden aktiivista panostusta sekä yhteistyötä eri sosiaalialan ammattilaisten, hankkeiden, yhdistysten ja yhteiskunnallisten päättäjien kanssa.