Valtiontuki kunnan ja yrityksen välisessä innovaatioyhteistyössä

Abstract

Tutkielma käsittelee valtiontukisääntelyä julkisen ja taloudellista toimintaa harjoittavan yrityksen välisessä kilpailuttamattomassa innovaatioyhteistyössä. Tutkielman tavoitteena on muodostaa kielletyn valtiontuen reunaehdot kunnan ja yrityksen välisessä innovatiivisten julkisten hankintojen toteuttamiseksi muodostetussa yhteiskehittelyvaiheen kumppanuussuhteessa. Tutkimuksen tavoitteeseen pyrittäessä selvitetään, miten kunnan ja yrityksen välistä kilpailuttamatonta yhteiskehittelyvaiheen kumppanuutta tulisi arvioida suhteessa hankinta- ja valtiontukisääntelyyn ja milloin kunnan myöntämä tukitoimenpide muodostaa kiellettyä valtiontukea. Tutkielma on osa BRIIF (’Public procurement bridging international forerunners’) -hanketta, joka kuuluu Tekes Huippuostajat-ohjelmaan.

Tutkimus toteutetaan oikeusdogmaattisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytetään tekstianalyysiä. Tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107–109 artiklat, Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut sekä Euroopan komission asetukset ja suuntaviivat. Tulkintaa ohjaavina oikeuslähteinä käytetään Euroopan unionin oikeusperiaatteita ja innovaatiopoliittisia tavoitteita. Heikosti velvoittavina oikeuslähteinä hyödynnetään myös valtiontukiin sekä julkisiin hankintoihin liittyvää oikeuskirjallisuutta.

Tutkimustulokset osoittavat, että valtiontukisääntöjen tunteminen on olennainen osa innovatiivisten hankintojen tekemistä, sillä hankintasääntelyn noudattaminen ei poista valtiontuen riskiä. Yhteistyösuhteen valtiontukiluonteisuutta arvioitaessa arviointi tulee perustaa menettelyn vaikutuksiin, ei itse menettelyyn. Tutkimus tukee sekä yhteistyösuhteen systematisoinnin että tukitoimen määrittelyn osalta näkemystä valtiontuen tapauskohtaisesta arvioinnista. Tukitoimen arviointiin liittyvien seikkojen kokoaminen yhteen selkeyttää myönnettävän tuen arviointia käytännössä ja vähentää ainakin jossain määrin innovatiivisten hankintojen valtiontukisääntelyyn liittyvää epävarmuutta. Tarkkoja rajoja kielletylle valtiontuelle ei ole mahdollista määrittää, mutta unionin tuomioistuimen ratkaisut muodostavat SEUT 107–109 artikloja tulkitsevat kielletyn tuen reunaehdot. Käytännön arviointitoimintaa selkeyttämään on tutkimustuloksista laadittu prosessikaavio, joka kuvaa sekä arviointimenettelyssä huomioonotettavia seikkoja että arvioinnin prosessuaalista kulkua.