Elokuvallisuus palvelumuotoilussa
Silvennoinen, Terhi (2016)
Lapin yliopisto
2016
openAccess
Tiivistelmä
Palvelumuotoilu on alati kehittyvä ja kasvava ala, jonka menetelmiä hyödynnetään niin matkailupalveluissa kuin tulevaisuuden digitaalisten palveluiden muotoilussa. Tästä johtuen palvelumuotoilumenetelmien tulee myös kehittyä ja monipuolistua alan mukana. Tässä pro gradu -työssä tutkin mitä elokuvallisuus on ja miten sitä voidaan eri tavoin palvelumuotoilussa hyödyntää. Lisäksi määritän mitä tarkoittaa termi elokuvallinen konseptointi.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimusta varten haastattelin viittä palvelumuotoilijaa sekä yhtä elokuva-alan tuottajaa. Haastateltavien valintaan vaikutti heidän kokemuksensa audiovisuaalisten ja elokuvallisten työkalujen käytöstä. Lisäksi hyödynsin tutkimuksessa omaa AV-media-alan kokemustani.
Haastatteluissa kävi ilmi, että termi elokuvallinen konseptointi oli haastateltaville vaikeasti hahmotettava ja vieras. Useat haastateltavista kokivat termin elokuvallisuus vieraaksi palvelumuotoilun yhteydessä ja käyttivät ennemmin termiä audiovisuaalisuus. Osa haastateltavista puhui videon käytöstä synonyymina elokuvallisuudelle palvelumuotoiluprosessissa, varmastikin johtuen videon tuttuudesta työkaluna ja käsitteenä. Aineistosta nousi kuitenkin esiin videon ja muiden elokuvatuotannon prosessiin perinteisesti kuuluvien työkalujen, kuten käsikirjoittamisen, tarinan ja storyboardien, monipuolinen käyttö.
Tutkimuksen päätelmänä koen, että elokuvallinen konseptointi menetelmänä tarkoittaisi audiovisuaalisten työkalujen holistista käyttöä muotoiluprosessissa mutta selkeä tulos oli, että audiovisuaalisten työkalujen käyttöä ei tulisi mahduttaa yhden termin, elokuvallisen konseptoinnin, alle vaan niitä tulisi kokeilla ja soveltaa eri menetelmiin. Tekniikan kehittymisen ja digitalisoitumisen myötä audiovisuaaliset työkalut ovat kaikkien saatavilla ja ne ovat helppokäyttöisiä, joten palvelumuotoilijoiden tulisi kehittää uusia, liikkuvaa kuvaa ja ääntä hyödyntäviä menetelmiä käytännön muotoilutyöhön. Service design is a constantly growing and ever-changing field. As service design is used for designing everything from travel services to future digital platforms, the tools and methods used in service design have to be up to date and keep up with the constant change. This master’s thesis sets out to explain the benefits and ways of using cinematic, audiovisual tools in service design. Additionally, I will define the term cinematic concepting.
The method for this thesis was qualitative case study research for which I interviewed five service designers and one movie/TV producer. I selected the interviewees based on their experience on using audiovisual tools in service design processes. Some facts in the thesis I base on my own background and experience on audiovisual media.
During the interviews it became clear that the term cinematic concepting was new and the interviewees found it difficult to comprehend. Many of the interviewees preferred to speak about audiovisual tools rather than cinematic tools. Some of the interviews concentrated heavily on discussing about video as tool and it being a synonym for audiovisuality, probably caused by the familiarity of video. Despite that also other tools and methods such as storytelling, script writing, storyboards and scenarios are used in various ways.
As a conclusion to my study, I found that as a method cinematic concepting requires the audiovisual tools to be used holistically throughout the design process. But it became clear that the audiovisual tools and methods can offer a lot for service design and instead of focusing to fit them all under one umbrella term and method, the service designers should develop the tools further and test them in different practical contexts. The technology develops and along the digitalization the audiovisual tools are available for everyone and they are made simple, which makes them more suitable for service design processes.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimusta varten haastattelin viittä palvelumuotoilijaa sekä yhtä elokuva-alan tuottajaa. Haastateltavien valintaan vaikutti heidän kokemuksensa audiovisuaalisten ja elokuvallisten työkalujen käytöstä. Lisäksi hyödynsin tutkimuksessa omaa AV-media-alan kokemustani.
Haastatteluissa kävi ilmi, että termi elokuvallinen konseptointi oli haastateltaville vaikeasti hahmotettava ja vieras. Useat haastateltavista kokivat termin elokuvallisuus vieraaksi palvelumuotoilun yhteydessä ja käyttivät ennemmin termiä audiovisuaalisuus. Osa haastateltavista puhui videon käytöstä synonyymina elokuvallisuudelle palvelumuotoiluprosessissa, varmastikin johtuen videon tuttuudesta työkaluna ja käsitteenä. Aineistosta nousi kuitenkin esiin videon ja muiden elokuvatuotannon prosessiin perinteisesti kuuluvien työkalujen, kuten käsikirjoittamisen, tarinan ja storyboardien, monipuolinen käyttö.
Tutkimuksen päätelmänä koen, että elokuvallinen konseptointi menetelmänä tarkoittaisi audiovisuaalisten työkalujen holistista käyttöä muotoiluprosessissa mutta selkeä tulos oli, että audiovisuaalisten työkalujen käyttöä ei tulisi mahduttaa yhden termin, elokuvallisen konseptoinnin, alle vaan niitä tulisi kokeilla ja soveltaa eri menetelmiin. Tekniikan kehittymisen ja digitalisoitumisen myötä audiovisuaaliset työkalut ovat kaikkien saatavilla ja ne ovat helppokäyttöisiä, joten palvelumuotoilijoiden tulisi kehittää uusia, liikkuvaa kuvaa ja ääntä hyödyntäviä menetelmiä käytännön muotoilutyöhön.
The method for this thesis was qualitative case study research for which I interviewed five service designers and one movie/TV producer. I selected the interviewees based on their experience on using audiovisual tools in service design processes. Some facts in the thesis I base on my own background and experience on audiovisual media.
During the interviews it became clear that the term cinematic concepting was new and the interviewees found it difficult to comprehend. Many of the interviewees preferred to speak about audiovisual tools rather than cinematic tools. Some of the interviews concentrated heavily on discussing about video as tool and it being a synonym for audiovisuality, probably caused by the familiarity of video. Despite that also other tools and methods such as storytelling, script writing, storyboards and scenarios are used in various ways.
As a conclusion to my study, I found that as a method cinematic concepting requires the audiovisual tools to be used holistically throughout the design process. But it became clear that the audiovisual tools and methods can offer a lot for service design and instead of focusing to fit them all under one umbrella term and method, the service designers should develop the tools further and test them in different practical contexts. The technology develops and along the digitalization the audiovisual tools are available for everyone and they are made simple, which makes them more suitable for service design processes.
Kokoelmat
- Pro gradut [3938]