Elokuvan tuotanto adaptaatioprosessina

Abstract

Tutkielmassani perehdyn elokuva-adaptaation tuotantoon liittyviin rakenteisiin. Tutkin, millaisena adaptaatioprosessi näyttäytyy elokuvan tuotantoprosessia tarkastelemalla. Aineistoni koostuu dokumenttielokuvista, jotka kertovat Blade Runner -elokuvan tuotannosta. Analyysini perusteella adaptaatioprosessi näyttäytyy jatkuvassa liikkeessä olevana, syklisenä ja dialogisena prosessina. Määrittelen tutkielmassani adaptaation “tekijän” pohjimmiltaan useiden eri tahojen välisten intressien ja valtasuhteiden verkostoksi, jonka toiminnan tuloksena lopullinen adaptaatio muodostuu. Adaptaation käsikirjoittajan tehtävänä on yhdistää useiden eri tahojen intressien mukaiset ideat eheäksi kokonaisuudeksi. Narratiivin adaptaatio ei tarkoita vain käsikirjoittamista, vaan lopullista narratiivia rakennetaan elokuvan julkaisuun asti. Adaptaatioprosessin ja narratiivin uudelleenkirjoitusten edetessä alkuperäisen lähdetekstin determinoiva merkitys tuotannossa vähenee, sillä narratiivia muokataan yhä enemmän tekeillä olevan elokuvan ehdoilla. Elokuvan tekijät hyödyntävät yksittäisen lähdetekstin sijaan lukuisia eri lähteitä, joina voivat toimia paitsi olemassa olevat tekstit, myös tekijöiden omat kulttuuriset kokemukset sekä tulkinnat aiemmista teksteistä. Adaptaation ”tekijän” tulee pystyä sovittamaan adaptaatiota jatkuvasti tuotannon määrittämiin raameihin, sillä tuotantoon varatulla budjetilla on merkitys paitsi suunnitellun elokuvan toteuttamiseen myös rahoittajien tuotantoon sitoutumiseen. Elokuvan tuottajien ja rahoittajien puuttuminen adaptaatioprosessiin voi muuttaa lopullisen adaptaation täysin alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavaksi. Totean, että tuotannollisen kontekstin aiheuttamien muutosten vuoksi lopullisesta adaptaatiosta voi välittyä erilainen kuva kuin todellinen “tekijä” on alun perin aikonut. Samalla myös lukijan tekemät tulkinnat tekstistä pääteltävissä olevan ”tekijän” motiiveista voivat vääristyä, jolloin tekstin sisällön tulkitseminen tai selittäminen ”tekijän” ominaisuuksien kautta on ongelmallista. Tutkimukseni osoittaa, että adaptaation transformaatioiden taustalla voi olla puhtaasti elokuvan tuotantokulttuurista kumpuavia syitä, joita pelkkien tekstien sisältöjen tai yhteiskunnallisen kontekstin tarkastelu ei paljasta. Adaptaatio- ja tuotantoprosessissa on havaittavissa rakenteita ja toimintatapoja, jotka itsessään voivat selittää tekstin muutoksia jopa paremmin kuin lopullisesta tekstistä voi tulkita.

This study focuses on structures in production of a film adaptation. I examine how the adaptation process appears by studying film production process. My research material consists of documentaries about the production of the film Blade Runner. Based on my analysis, the adaptation process appears as a dynamic, cyclical and dialogic process. In my study, I define the adaptation’s “author” as a network of several different interest groups and power structures, whose actions forms the final adaptation. The screenwriter’s task is to combine several ideas of different interests into one, coherent whole. The adaptation of a narrative doesn’t mean just screenwriting. The final narrative is built throughout the production until the film is released. During rewrites, the original source text’s determinative significance to the adaptation process reduces because the narrative is shaped on the terms of the film in production. Instead of only one source text, the production team makes use of several different sources, which can be existing texts and crew members’ own cultural experiences or interpretations of earlier texts. The adaptation’s “author” must constantly accommodate their work into a framework defined by the production, as the film budget plays a significant role in adaptation process. The budget defines what can be done, but it also influences how engaged the film’s funders are in the production. The producers’ and funders’ interference in the adaptation process may deviate the screenwriter’s narrative and the director’s artistic view completely from the original plan. I state that the changes caused by the production context may result in a different outcome than the real “author” intended, and, consequently, the reader’s interpretations of “author’s” motives may distort. Thus, interpreting or explaining the text by reflecting the “author” or their features is problematic. This study shows that some adaptation’s transformations may originate purely in film production and production culture. These origins may not necessarily be interpreted in the final adaptation or its general cultural context. Adaptation and film production processes seem to contain structures and practices, which may explain transformations even better than the interpretation of the final text.