Poliisimiehen käyttäytymisvaatimukset yksityiselämässä

Abstract

Poliisimies on virassa ja yksityiselämässään velvollinen käyttäytymään siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Oikeusdogmaattinen, empiirisiä menetelmiä hyödyntävä tutkielma tarkastelee poliisimiehen yksityiselämän käyttäytymisvaatimusten sisältöä ja rajoja virkamieslautakunnan ja hallinto-oikeuksien ratkaisukäytännön avulla.

Tutkielmassa on tilastoitu kaikki vuosina 1994 - 2015 virkamieslautakunnassa ja sen lakkauttamisen jälkeen hallinto-oikeuksissa käsitellyt tapaukset, joissa on haettu muutosta poliisimiehen yksityiselämän käyttäytymisvaatimusten rikkomiseen perustuvaan virkamiesoikeudelliseen seuraamusratkaisuun. Tarkastelussa on siis, minkälaisen käyttäytymisen on tosiasiassa arvioitu olleen omiaan vaarantamaan luottamusta poliisiin ja sen tehtävien asianmukaiseen hoitoon, ja mihin virkamiesoikeudellisiin seuraamuksiin vaatimustenvastainen käyttäytyminen on johtanut. Lisäksi muihin virkamiehiin verrattuna ankarampia sivutoimirajoituksia esitellään osana poliisimiehen virkamiesoikeudellista erityisasemaa.

Yksityiselämän käyttäytymisvaatimusten liittäminen abstraktiin, poliisin tehtävien asianmukaiseen hoitoon kohdistuvan luottamuksen vaarantumiseen asettaa erityisiä vaatimuksia tulkintakäytännön yhdenmukaisuudelle. Ottaen huomioon seuraamusharkinnan luonteen kokonaisarviointina, tulisi poliisimiesten yhdenvertaisuuden toteutumiseksi kiinnittää huomiota virkamiesoikeudellisten seuraamusratkaisujen perustelujen seikkaperäisyyteen. Samoin sivutoimilupapäätöksissä tulisi vertailun mahdollistamiseksi tuoda esiin tehtävän soveltuvuudesta poliisimiehelle ja mahdollisesta ristiriidasta poliisin tehtävien kanssa suoritettu punninta.