Suomalainen syyteneuvottelu syyttömyysolettaman ja asianomistajan aseman näkökulmasta
Pinosto, Tiina (2016)
Pinosto, Tiina
Lapin yliopisto
2016
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201701111016
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201701111016
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee suomalaista syyteneuvottelua syyttömyysolettaman ja asianomistajan aseman näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, millainen instituutio syyteneuvottelu on ja miten syyteneuvottelumenettelyä kohtaan esitettyyn kritiikkiin syyttömyysolettaman ja asianomistajan aseman suhteen vastattiin syyteneuvottelua koskevassa lainsäädännössä. Tarkastelun lähtökohtana on se, miten asianosaisten oikeusturva näiden osalta käytännössä toteutuu syyteneuvottelussa.
Tutkielma on jaettu neljään lukuun. Johdannon jälkeen toisessa luvussa käsitellään syyteneuvottelujärjestelmän normiperustaa, soveltamisalaa ja menettelyvaiheita. Kolmannessa luvussa keskitytään puntaroimaan syyteneuvottelun ja syyttömyysolettaman välistä suhdetta sekä niiden välisen jännitteen ratkaisemista syyteneuvottelun eri menettelyvaiheissa. Syyteneuvottelua asianomistajan aseman näkökulmasta avataan tutkielman neljännessä luvussa, joka painottuu asianomistajalla syyteneuvottelussa olevien oikeuksien ja niiden toteutumisen tarkasteluun.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että asianosaisten oikeusturvaseikoista on huolehdittu riittävällä tavalla syyteneuvottelua koskevassa lainsäädännössä. Vaikka syyteneuvottelumenettelyä on sovellettu sen voimassaoloaikana verrattain vähän ja alueellisesti katsottuna kovin marginaalisella vyöhykkeellä, menettelystä saadut kokemukset voidaan nähdä pääosin positiivisina. Syyteneuvottelua tulisi vielä pyrkiä kehittämään siten, että menettelyä voitaisiin hyödyntää jatkossa laajemmin jo prosessin alkuvaiheessa. Esitutkintavaiheessa aloitettava syyteneuvottelu on koettu ongelmalliseksi eteenkin syyttäjien keskuudessa. Resurssisäästöihin pyrkivän järjestelmän kannalta merkittävä muutos olisikin, jos menettelyä voitaisiin jatkossa hyödyntää jo prosessin alkuvaiheessa.
Lähteinä tutkielmassa ovat virallislähteet, oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö. Tutkimusaiheen käytännön näkökulman selvittämiseksi haastateltiin talousrikossyyttäjää.
Tutkielma on jaettu neljään lukuun. Johdannon jälkeen toisessa luvussa käsitellään syyteneuvottelujärjestelmän normiperustaa, soveltamisalaa ja menettelyvaiheita. Kolmannessa luvussa keskitytään puntaroimaan syyteneuvottelun ja syyttömyysolettaman välistä suhdetta sekä niiden välisen jännitteen ratkaisemista syyteneuvottelun eri menettelyvaiheissa. Syyteneuvottelua asianomistajan aseman näkökulmasta avataan tutkielman neljännessä luvussa, joka painottuu asianomistajalla syyteneuvottelussa olevien oikeuksien ja niiden toteutumisen tarkasteluun.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että asianosaisten oikeusturvaseikoista on huolehdittu riittävällä tavalla syyteneuvottelua koskevassa lainsäädännössä. Vaikka syyteneuvottelumenettelyä on sovellettu sen voimassaoloaikana verrattain vähän ja alueellisesti katsottuna kovin marginaalisella vyöhykkeellä, menettelystä saadut kokemukset voidaan nähdä pääosin positiivisina. Syyteneuvottelua tulisi vielä pyrkiä kehittämään siten, että menettelyä voitaisiin hyödyntää jatkossa laajemmin jo prosessin alkuvaiheessa. Esitutkintavaiheessa aloitettava syyteneuvottelu on koettu ongelmalliseksi eteenkin syyttäjien keskuudessa. Resurssisäästöihin pyrkivän järjestelmän kannalta merkittävä muutos olisikin, jos menettelyä voitaisiin jatkossa hyödyntää jo prosessin alkuvaiheessa.
Lähteinä tutkielmassa ovat virallislähteet, oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö. Tutkimusaiheen käytännön näkökulman selvittämiseksi haastateltiin talousrikossyyttäjää.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4472]