It's alive! - Stereokatselulaitteiden historiallinen autenttisuus
Chávez, Julius (2017)
Lapin yliopisto
2017
openAccess
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan stereonäköä simuloivien stereoskooppisten katselulaitteiden eli stereo- tai 3-D-katselulaitteiden toistuvuutta mediakulttuurillisena toposilmiönä. Tavoitteena on ymmärtää stereokatselulaitteiden ja stereoskopian perustavanlaatuista olemusta. Vuonna 2016 läpimurtonsa saaneet virtuaalitodellisuus-laitteet tekevät tutkimuksesta ajankohtaisen. Topoksen määrittelyä varten kartoitetaan stereokatselulaitteiden
historiallisia merkityssisältöjä. Tutkimus on media-arkeologinen.
Näkökulmana toimii median uusiutumisprosessia avaava remediaatioteoria. Sen käsitteistä autenttisuus, jolla viitataan median totuusarvoon, luo tutkimukselle viitekehyksen. Autenttisuutta lähestytään etenkin tutkimalla mimesistä eli matkimisen estetiikkaa, joka paljastaa stereolaitteiden ja -kuvaston esteettisiä piirteitä. Keskeisenä pohdinnan aiheena on virtuaalisen ja todellisen problematiikka. Tutkimus on monitieteellinen yhdistäen fenomenologiaa, kulttuurihistorian tutkimusta ja media-analyysia.
Tutkimusaineistona toimivat itse tehdyt havainnot 1800-luvun stereoskoopista,
1950-luvun Leningrad-katselulaitteesta ja VR-teknologiasta, ja niiden sisällöstä.
Aineistoon kuuluu myös muun muassa artikkeleita, kuvia, mainoksia ja aiempien tutkimusten dokumentaatioita ja analyysejä. Merkitysten hahmottamiseksi perehdytään kunkin ajanjakson mediakulttuurilliseen ja sosioekonomiseen kontekstiin. Aineiston analyysissa tarkastellaan laitteita ja kontekstia mimesiksen näkökulmasta. Tulkinnassa pohdin, kuinka tulokset vastaavat kontekstuaalista autenttisuutta. Vertailun tuloksena, uutena tietona, on moniulotteinen merkityskudelma, topos. Eräänä merkittävänä huomiona on täysin uusi luokitus kokeiluasteella oleville MR-laitteille, jotka määritellään neo-stereoskooppisiksi.
Tutkimuksen päätelmänä on, että stereokatselulaitteiden topos rakentuu
laitteiden soveltuvuudesta kolmeen päärooliin: tutkimuslaitteiksi, joukkoviestimiksi ja
attraktiokulttuurin välineiksi. Syklien aikana roolituksissa on yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja. Topos koostuu myös monista muista topoksista. Keskeisimpinä ovat ihmisen teknologinen rekonstruktio, tirkistelijyys, eskapismi ja sosioekonominen opportunismi. Tulkinnassa mietitään myös syklisyyden ehdottamia tulevaisuuden näkymiä, ja miten stereoskopia asettuu virtuaalisen ja todellisen filosofiseen keskusteluun. This research studies stereoscopic viewers, also known as stereo or 3-D-viewers, which
simulate binocular stereovision, as a repetitive media cultural topos-phenomenon.
The study attempts to understand the fundamental nature of stereo viewers and stereoscopy.
Its significance is supported by the current breakthrough of virtual reality
devices. To determine the topos, the study maps the historic meanings attached to
stereo viewers. The approach utilizes the theory of remediation, which examines the
renewing process of media. Of its concepts, the idea of authenticity creates the
main framework. Authenticity is concluded primarily by observing the occurrence of
mimesis, the philosophy of mimicry, which highlights the aesthetics of stereo viewers
and their imagery. A prominent topic through out the study are the problematics of
the virtual and the real. The study is multidisciplinary combining phenomenology, the
study of cultural history and media-analysis.
The study material is comprised of self-experiences of the 19th century
stereoscope, a 1950's "Leningrad" stereo viewer and VR-technology, and their contents. The material also includes i.a. articles, images, advertisements, and documentations and analyses of previous studies. To form the meanings associated with stereo viewers, the study acknowledges the media cultural and socio-economic context of each time period. In the analysis, the devices and contexts are examined from the perspective of mimesis. In the interpretation, the results are evaluated in accordance to their contextual authenticity. The outcome as new information is a weave of meanings, a topos. Another significant conclusion is the unprecedented classification of MR-devices, which are still in a development phase, as neo-stereoscopic.
The conclusion is that the topos of stereo viewers is composed of how
the devices are applied to three main roles: as scientific tools, massmedia and Instruments of attraction. During each cycle, there are similarities but also differences.
The topos also consists of many other topoi, but the major ones are as follows: the
technological reconstruction of the human being, peep culture, escapism and
sosioecono-mical opportunism. The interpretation also forecasts how the cycle of
stereo viewers might affect their future, and how they fit into the debate of the real.
historiallisia merkityssisältöjä. Tutkimus on media-arkeologinen.
Näkökulmana toimii median uusiutumisprosessia avaava remediaatioteoria. Sen käsitteistä autenttisuus, jolla viitataan median totuusarvoon, luo tutkimukselle viitekehyksen. Autenttisuutta lähestytään etenkin tutkimalla mimesistä eli matkimisen estetiikkaa, joka paljastaa stereolaitteiden ja -kuvaston esteettisiä piirteitä. Keskeisenä pohdinnan aiheena on virtuaalisen ja todellisen problematiikka. Tutkimus on monitieteellinen yhdistäen fenomenologiaa, kulttuurihistorian tutkimusta ja media-analyysia.
Tutkimusaineistona toimivat itse tehdyt havainnot 1800-luvun stereoskoopista,
1950-luvun Leningrad-katselulaitteesta ja VR-teknologiasta, ja niiden sisällöstä.
Aineistoon kuuluu myös muun muassa artikkeleita, kuvia, mainoksia ja aiempien tutkimusten dokumentaatioita ja analyysejä. Merkitysten hahmottamiseksi perehdytään kunkin ajanjakson mediakulttuurilliseen ja sosioekonomiseen kontekstiin. Aineiston analyysissa tarkastellaan laitteita ja kontekstia mimesiksen näkökulmasta. Tulkinnassa pohdin, kuinka tulokset vastaavat kontekstuaalista autenttisuutta. Vertailun tuloksena, uutena tietona, on moniulotteinen merkityskudelma, topos. Eräänä merkittävänä huomiona on täysin uusi luokitus kokeiluasteella oleville MR-laitteille, jotka määritellään neo-stereoskooppisiksi.
Tutkimuksen päätelmänä on, että stereokatselulaitteiden topos rakentuu
laitteiden soveltuvuudesta kolmeen päärooliin: tutkimuslaitteiksi, joukkoviestimiksi ja
attraktiokulttuurin välineiksi. Syklien aikana roolituksissa on yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja. Topos koostuu myös monista muista topoksista. Keskeisimpinä ovat ihmisen teknologinen rekonstruktio, tirkistelijyys, eskapismi ja sosioekonominen opportunismi. Tulkinnassa mietitään myös syklisyyden ehdottamia tulevaisuuden näkymiä, ja miten stereoskopia asettuu virtuaalisen ja todellisen filosofiseen keskusteluun.
simulate binocular stereovision, as a repetitive media cultural topos-phenomenon.
The study attempts to understand the fundamental nature of stereo viewers and stereoscopy.
Its significance is supported by the current breakthrough of virtual reality
devices. To determine the topos, the study maps the historic meanings attached to
stereo viewers. The approach utilizes the theory of remediation, which examines the
renewing process of media. Of its concepts, the idea of authenticity creates the
main framework. Authenticity is concluded primarily by observing the occurrence of
mimesis, the philosophy of mimicry, which highlights the aesthetics of stereo viewers
and their imagery. A prominent topic through out the study are the problematics of
the virtual and the real. The study is multidisciplinary combining phenomenology, the
study of cultural history and media-analysis.
The study material is comprised of self-experiences of the 19th century
stereoscope, a 1950's "Leningrad" stereo viewer and VR-technology, and their contents. The material also includes i.a. articles, images, advertisements, and documentations and analyses of previous studies. To form the meanings associated with stereo viewers, the study acknowledges the media cultural and socio-economic context of each time period. In the analysis, the devices and contexts are examined from the perspective of mimesis. In the interpretation, the results are evaluated in accordance to their contextual authenticity. The outcome as new information is a weave of meanings, a topos. Another significant conclusion is the unprecedented classification of MR-devices, which are still in a development phase, as neo-stereoscopic.
The conclusion is that the topos of stereo viewers is composed of how
the devices are applied to three main roles: as scientific tools, massmedia and Instruments of attraction. During each cycle, there are similarities but also differences.
The topos also consists of many other topoi, but the major ones are as follows: the
technological reconstruction of the human being, peep culture, escapism and
sosioecono-mical opportunism. The interpretation also forecasts how the cycle of
stereo viewers might affect their future, and how they fit into the debate of the real.
Kokoelmat
- Pro gradut [3939]