Esikaupalliset hankinnat, syrjimättömyys ja hankintalainsäädäntö

Abstract

Suomen hankintalainsäädäntö pohjautuu Euroopan unionin direktiiveihin, joista keskeisimmät voimassa olevat direktiivit ovat direktiivi julkisista hankinnoista; direktiivi vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista; sekä direktiivi palveluja koskevista käyttöoikeussopimuksista. Direktiivin soveltamisala ulottuu perinteisten hankkeiden toteuttamisesta innovaatiohankintoihin, joissa pyritään luomaan uusi tuote tai parantamaan jo aikaisemmin markkinoilla olevaa toteutusta. Lisäksi osa innovaatiohankinnoista on unionin poikkeukselle rajattu hankintalainsäädännön ulkopuolelle.

Tämä tutkimus on toteutettu ensi sijassa lainopillisin keinoin eli tutkimalla voimassaolevaa oikeutta ja oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksessa käsitellään innovaatiohankintoja hankintalainsäädännön rajoissa sekä sen ulkopuolelle ja selvitetään, mitä hankintayksiköiden tulisi ottaa huomioon innovaatiohankinnoissa huomioon. Hankintojen tutkimus on toteutettu ensi sijassa hankintayksikön näkökulmasta. Ensin on tutkittu itse lainsäädäntöä ja innovaatiohankintojen edellytyksiä ja sitä, millaisia riskejä ja seurauksia hankintayksikölle voi aiheutua hankintamenettelysääntelyn huolimattomalla soveltamisella.

Tutkimus osoittaa, että myös hankintalainsäädännön ulkopuolelle on sovellettavaa normistoa, jonka huomioimatta jättäminen voi aiheuttaa hankinnan keskeytymisen tai muita seuraamuksia. Lisäksi hankintojen kilpailuttamisella voi olla korostettu merkitys rajat ylittävissä hankinnoissa silloinkin, kun hankintalainsääntelyä ei tarvitsisi muuten soveltaa. Tällöin kilpailutus voi mahdollistaa riskien vähentämisen, kun mahdolliset riitatilanteet aktualisoituvat jo hankinnan alussa. Myös hankintaosapuolien tasapuolisella ja syrjimättömällä kohtelulla on korostettu merkitys.

Hankintamallien osalta tutkimuksessa tutkitaan ensi sijassa Euroopan komission vuonna 2007 esittelemään esikaupalliseen hankintamalliin, kuinka siihen liittyvät hankinnat tulisi toteuttaa ja mitä sääntelyä hankintayksikön tulisi ottaa huomioon hankinnassa. Lisäksi käsitteellään innovaatiohankintamenettelyä lyhyesti ja vertaillaan sen toteutusta suhteessa esikaupalliseen hankintamalliin.

Innovaatiohankintoihin liittyvien hankintamallien tutkimus osoittaa, ettei uudet menettelyt ainakaan vielä nykyisessä muodossaan ole poistaneet hankintoihin liittyvää epävarmuutta ja lainsäädännöllistä jatkokehitystä kaivattaisiin lisää. Hankintojen epävarmuus saattaa kasvattaa niiden kustannuksia. Epävarmuus saattaa poistua osittain mahdollisen tulevan oikeuskäytännön kautta.