”Että olisi sula kaivo ja töitä kauniin luonnon keskellä” : hyvinvointi Itä-Lapissa kuntalaisten kokemustietona ja asiantuntijoiden näkemystietona

Abstract

Sosiaalityön pro gradu -tutkielmassani tutkin kansalaisten, viranomaisten ja tutkijoiden käsitystä hyvinvoinnista Itä-Lapin seutukunnassa. Beveridgeläisittäin ymmärrettynä hyvinvointi on sosiaalisten ongelmien torjumista ja toimintaedellytysten vahvistamista, kun taas pohjoismaisittain hyvinvointitutkimuksen mitattavissa olevien resurssien rinnalla on alettu huomioida käsitys hyvinvoinnista subjektiivisena kokemuksena.

Tutkimuskysymyksessäni vertailen kokoomataulukoinnin avulla Erik Allardtin (1976) hyvinvoinnin ulottuvuuksia Ruut Veenhovenin (1984) täydentämän teoriaohjaavan hybridimallin avulla resurssi- ja tarvepohjaista hyvinvointia Itä-Lapin seutukuntalaisten kokemustietoon (kansalaiset) ja näkemystietoon (viranomaiset) sekä tilastoihin (tutkijat) pohjautuvia käsityksiä hyvinvoinnin kokonaisuudesta. Aineisto muodostuu kvantitatiivisesta lomakeaineistosta ja kvalitatiivisesta asiantuntijateksteistä. Aineiston analyysissa käytän metodologista triangulaatiota kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän yhdistämisenä.

Kansalaisten ja päättäjien käsityksen hyvinvoinnin tilasta näyttää olevan suhteellisen yhdenmukainen. Tärkeimmäksi alueen asuttuna pitämisen ja kehittämisen edellytykseksi nousee työllisyys ja sitä edesauttava investointimyönteinen kunnallis- ja valtion politiikka. Itä-Lapin seutukunnan kunnat poikkeavat toisistaan elinkeinorakenteeltaan, ja intressit esimerkiksi perustuotannon ja kaivosteollisuuden suhteen voivat olla ristiriitaisia. Sosiaalipolitiikan tulee olla paikkaperustaista (place based policy) joka ottaa huomioon ihmisen elinolosuhteet kokonaisvaltaisesti: maantieteen, väestörakenteen ja kulttuurin. Valtion politiikalta odotetaan ennustettavuutta, ja hyvinvointivaikutukset tulee ottaa harjoitettavan politiikan lähtökohdaksi. Pitkät välimatkat maaseutumaisella seutukunnalla asettavat omat vaatimuksensa infrastruktuurille ja ohjaavat osaltaan päättäjiä, mutta toisaalta ne mahdollistavat räätälöityjen ratkaisujen tekemisen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen muutostilanteessa sote-uudistuksen keskellä on haastavaa. Yhteiskunnalta kysytään kautta linjan muutoskestävyyttä, ja resilienssin vaade korostuu erityisesti muuttotappiosta kärsivillä seutukunnilla.