Tahallisuus kunnianloukkausrikoksissa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää vaadittavan tahallisuuden raja kunnianloukkausrikoksissa (RL 24:9). Tahallisuuden alarajaa on hankala määrittää yksiselitteisesti. Tahallisuuden ja tuottamuksen välinen rajanveto on merkittävä, koska samalla ratkaistaan rangaistavan ja rankaisemattoman teon ero. Rikoslain yleisten oppien uudistuksen jälkeen tahallisuudesta säädetään laissa. Kuitenkin säännös koskee vain tahallisuutta suhteessa teon seurauksiin. Kunnianloukkausrikoksissa tahallisuus on olosuhdetahallisuutta, joten suoraan laista ei käy ilmi vaadittavan tahallisuuden alaraja. Kunnianloukkausrikokset ovat rangaistavia vain tahallisena, joten tahallisuuden alaraja on samalla rangaistavan teon alaraja.

Tahallisuuden arviointiin kunnianloukkausrikoksissa vaikuttavat useat eri tekijät. Tahallisuutta arvioidaan eri tavalla RL 24:9.1:n 1 kohdassa ja 2 kohdassa. 1 kohdassa tekijän täytyy pitää esittämäänsä väitettä varsin todennäköisesti valheellisena. Arviointiin vaikuttavat muun muassa tiedon varmistamiseen käytetyt lähteet, lähteiden luotettavuus ja esitetyn väitteen luonne. Jos esitetään henkilön syyllistyneen rikokseen, vaaditaan vahvempia perusteita kuin silloin, jos väitetään kokin tehneen huonon ruoka-annoksen.

Toisessa kohdassa arviointiin vaikuttaa se, halvennetaanko toista tosia väitteitä esittämällä vai muuten. Jos kunnianloukkaus tehdään tosia väitteitä esittämällä, vaadittava tahallisuus on korkeampi. Tekijän täytyy tehdä tietoinen päätös toisen halventamisesta eli tekijällä on loukkaamistarkoitus. Loukkaamistarkoituksen arviointiin vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa missä muodossa väite on esitetty, missä tilanteessa ja onko väitteen esittäminen perusteltua.

Tutkielma on lainopillinen työ, jonka tarkoituksena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältö kansallisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaan. Kansalliseen lainsäädäntöön vaikuttaa paljon Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Tutkielman keskeisimmät oikeuslähteet ovat korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut. Lisäksi lähdeaineistona olen käyttänyt hallituksen esityksiä sekä oikeuskirjallisuutta.