Virka-aseman väärinkäyttö ja sen suhde virkavelvollisuuden rikkomiseen
Lindqvist, Katriina (2017)
Lindqvist, Katriina
Lapin yliopisto
2017
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201703171105
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201703171105
Tiivistelmä
Virkamiesten mahdollisuus käyttää julkista valtaa kansalaisia ja yhteisöjä kohtaan edellyttää järjestelmää, joka turvaa vallankäytön lainmukaisuuden. Virkarikoslainsäädännön tarkoituksena on liittää rangaistavuus sellaisiin tekoihin ja laiminlyönteihin, jotka ovat erityisen moitittavia yhteiskunnan ja kansalaisen kannalta. Virka-aseman väärinkäyttö on lahjusrikosten ohella yksi vakavimmista virkamiesten väärinkäytösten muodoista.
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella virka-aseman väärinkäyttöä ja sen suhdetta virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan laajasti virka-aseman väärinkäytön tunnusmerkistöä. Tutkimuksen tutkimusmenetelmä on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Tutkielman 2 luvussa käsitellään virkamiehen käsitettä sekä yleisesti virkarikoksia ja virkavelvollisuutta. Tutkielman 3 luvussa käsitellään virka-aseman väärinkäytön tunnusmerkistöä. Luvussa 3 on käsitelty myös lyhyesti törkeän virka-aseman väärinkäytön tunnusmerkistöä sekä virkamiehen toimimista vapaa-ajalla ja virassa. Luvussa 3 on esitetty lisäksi johtopäätöksiä.
Tutkimuksesta ilmenee, että virkamiestä koskevia säännöksiä voisi täsmentää. Virka-aseman väärinkäytön, virkavelvollisuuden rikkomisen ja tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö saa pääasiallisen sisältönsä muualta lainsäädännöstä, virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä. Virka-aseman väärinkäytöstä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan harvoin, sillä virkamiestä koskevat säännökset ja määräykset ovat tulkinnanvaraisia. Täsmällinen sääntely helpottaisi virkarikoksista tuomitsemisessa ilman tulkintaongelmia. Myös virkarikoslainsäädännön yhtenäistämisellä voisi olla suuria vaikutuksia tarkan sääntelyn kannalta. Virka-aseman väärinkäytön sääntelystä voitaisiin eräiden mahdollisuuksien mukaan luopua, sillä virkavelvollisuuden rikkomista koskevat pykälät saattaisivat taata sen, että virkamies voitaisiin niiden perusteella tarvittaessa tuomita virkarikoksesta. Voitaisiin harkita myös lainsäädännön yhtenäistämistä siten, että virkarikoksista säänneltäisiin vain yhdessä pykälässä. Tällöin voitaisiin yhdistää virka-aseman väärinkäyttöä ja virkavelvollisuuden rikkomista koskevat pykälät. Ruotsissa on esimerkiksi vain yleistä virkarikosta koskeva säännös, jossa säännellään virkavirheestä. Samanlainen sääntely olisi myös Suomessa mahdollista.
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella virka-aseman väärinkäyttöä ja sen suhdetta virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan laajasti virka-aseman väärinkäytön tunnusmerkistöä. Tutkimuksen tutkimusmenetelmä on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Tutkielman 2 luvussa käsitellään virkamiehen käsitettä sekä yleisesti virkarikoksia ja virkavelvollisuutta. Tutkielman 3 luvussa käsitellään virka-aseman väärinkäytön tunnusmerkistöä. Luvussa 3 on käsitelty myös lyhyesti törkeän virka-aseman väärinkäytön tunnusmerkistöä sekä virkamiehen toimimista vapaa-ajalla ja virassa. Luvussa 3 on esitetty lisäksi johtopäätöksiä.
Tutkimuksesta ilmenee, että virkamiestä koskevia säännöksiä voisi täsmentää. Virka-aseman väärinkäytön, virkavelvollisuuden rikkomisen ja tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö saa pääasiallisen sisältönsä muualta lainsäädännöstä, virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä. Virka-aseman väärinkäytöstä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan harvoin, sillä virkamiestä koskevat säännökset ja määräykset ovat tulkinnanvaraisia. Täsmällinen sääntely helpottaisi virkarikoksista tuomitsemisessa ilman tulkintaongelmia. Myös virkarikoslainsäädännön yhtenäistämisellä voisi olla suuria vaikutuksia tarkan sääntelyn kannalta. Virka-aseman väärinkäytön sääntelystä voitaisiin eräiden mahdollisuuksien mukaan luopua, sillä virkavelvollisuuden rikkomista koskevat pykälät saattaisivat taata sen, että virkamies voitaisiin niiden perusteella tarvittaessa tuomita virkarikoksesta. Voitaisiin harkita myös lainsäädännön yhtenäistämistä siten, että virkarikoksista säänneltäisiin vain yhdessä pykälässä. Tällöin voitaisiin yhdistää virka-aseman väärinkäyttöä ja virkavelvollisuuden rikkomista koskevat pykälät. Ruotsissa on esimerkiksi vain yleistä virkarikosta koskeva säännös, jossa säännellään virkavirheestä. Samanlainen sääntely olisi myös Suomessa mahdollista.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4577]