”Ei voi olla läsnä joka tilanteessa” : lastentarhanopettajien käsityksiä lapsiryhmäkoon kasvamisesta
Hänninen, Kaisu (2017)
Hänninen, Kaisu
Lapin yliopisto
2017
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201703301115
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201703301115
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkoituksena on selvittää lastentarhanopettajien käsityksiä yli kolmevuotiaiden
lasten ryhmäkoon kasvamisesta sekä sen merkitystä lastentarhanopettajan työlle.
Tarkoitukseni on myös selvittää, mitä lastentarhanopettajat ajattelevat subjektiivisen
päivähoito-oikeuden rajaamisesta, joka koskee kaikkia päivähoidon lapsia iästä riippumatta.
Tavoitteenani on saada selville, miten lastentarhanopettajat kuvailevat omaa työtään,
miten he suhtautuvat ryhmäkoon kasvamiseen, mitä haasteita ryhmäkoon kasvaminen
tuo lastentarhanopettajalle, miten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen
näkyy ryhmäkoon kasvamisessa sekä minkä kokoinen lapsiryhmä olisi ihanteellinen lastentarhanopettajien
mielestä.
Kvalitatiivinen tutkimukseni perustuu fenomenografiseen lähestymistapaan. Käytin tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Keräsin aineiston tammi-helmikuussa 2016. Haastatteluun osallistui 10 lastentarhanopettajaa Pohjois-Suomen kunnan neljästä eri
päiväkodista. Analysoin aineiston teemoittelulla.
Tutkimuksessani mukana olevat lastentarhanopettajat eivät hyväksy ryhmäkoon kasvamista.
Suurimmaksi huolenaiheeksi he kokevat sen, että pystyvätkö he yhä vastaamaan
lasten tarpeisiin, koska ryhmäkoon kasvaessa kullekin lapselle annettava aika vähenee
entisestään. He ovat myös huolissaan turvallisuudesta, sillä lapsia on liikaa suhteessa aikuisiin.
Tämän lisäksi lastentarhanopettajat ovat huolissaan omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan,
sillä heidän työmääränsä tulee lisääntymään ja arki vaikeutuu ryhmäkoon
kasvamisen vuoksi. Subjektiivisesta päivähoito-oikeuden rajaamisesta lastentarhanopettajat
eivät ole yksimielisiä. Suurin osa heistä pohtii sen käytännöllisiä seurauksia
ryhmäkoon kannalta. Osa kannattaa rajausta perustellen kotia lasten kannalta parhaana
paikkana. Toiset puolestaan eivät rajaisi oikeutta, sillä se eriarvoistaa lapset ja perheet.
Suurin osa lastentarhanopettajista toivoisi ryhmässä olevan 15–20 yli 3-vuotiasta
lasta ja kolme aikuista, koska silloin tilanteet olisivat turvallisempia ja samalla aikuinen
voisi antaa kaikille lapsille riittävästi aikaansa ja huomiotaan.
lasten ryhmäkoon kasvamisesta sekä sen merkitystä lastentarhanopettajan työlle.
Tarkoitukseni on myös selvittää, mitä lastentarhanopettajat ajattelevat subjektiivisen
päivähoito-oikeuden rajaamisesta, joka koskee kaikkia päivähoidon lapsia iästä riippumatta.
Tavoitteenani on saada selville, miten lastentarhanopettajat kuvailevat omaa työtään,
miten he suhtautuvat ryhmäkoon kasvamiseen, mitä haasteita ryhmäkoon kasvaminen
tuo lastentarhanopettajalle, miten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen
näkyy ryhmäkoon kasvamisessa sekä minkä kokoinen lapsiryhmä olisi ihanteellinen lastentarhanopettajien
mielestä.
Kvalitatiivinen tutkimukseni perustuu fenomenografiseen lähestymistapaan. Käytin tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Keräsin aineiston tammi-helmikuussa 2016. Haastatteluun osallistui 10 lastentarhanopettajaa Pohjois-Suomen kunnan neljästä eri
päiväkodista. Analysoin aineiston teemoittelulla.
Tutkimuksessani mukana olevat lastentarhanopettajat eivät hyväksy ryhmäkoon kasvamista.
Suurimmaksi huolenaiheeksi he kokevat sen, että pystyvätkö he yhä vastaamaan
lasten tarpeisiin, koska ryhmäkoon kasvaessa kullekin lapselle annettava aika vähenee
entisestään. He ovat myös huolissaan turvallisuudesta, sillä lapsia on liikaa suhteessa aikuisiin.
Tämän lisäksi lastentarhanopettajat ovat huolissaan omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan,
sillä heidän työmääränsä tulee lisääntymään ja arki vaikeutuu ryhmäkoon
kasvamisen vuoksi. Subjektiivisesta päivähoito-oikeuden rajaamisesta lastentarhanopettajat
eivät ole yksimielisiä. Suurin osa heistä pohtii sen käytännöllisiä seurauksia
ryhmäkoon kannalta. Osa kannattaa rajausta perustellen kotia lasten kannalta parhaana
paikkana. Toiset puolestaan eivät rajaisi oikeutta, sillä se eriarvoistaa lapset ja perheet.
Suurin osa lastentarhanopettajista toivoisi ryhmässä olevan 15–20 yli 3-vuotiasta
lasta ja kolme aikuista, koska silloin tilanteet olisivat turvallisempia ja samalla aikuinen
voisi antaa kaikille lapsille riittävästi aikaansa ja huomiotaan.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4458]