Palveluviidakosta äitilähtöiseen auttamiseen. Tapaustutkimus paikallisyhdistyksen merkityksestä sieviläisten äitien osallisuudelle hyvinvointipalveluissa

Abstract

Tässä Pro gradu –tutkielmassa kysytään, millaista osallisuutta Yhdistys toimijana rakentaa äideille hyvinvointipalveluiden kontekstissa. Tarkentavia kysymyksiä on kolme: Miksi Yhdistys on perustettu? Mitä ovat osallisuutta tuottavat käytännöt Yhdistyksen toiminnassa? Mitä kriittisiä pisteitä käytännöt sisältävät osallisuuden näkökulmasta? Aihe perustuu tutkijan havaintoon kotipaikkakuntansa perheiden kokemasta hädästä. Osallisuus nähdään kriittisen konstruktionismin viitekehyksessä. Kiinnostuksen kohteena on, miten äitien tieto näkyy heidän auttamistaan koskevissa hyvinvointipalveluiden käytännöissä. Strategiana käytetään tapaustutkimusta, jonka avulla tuotetaan tietoa äitien osallisuudesta hegemonisissa hyvinvointipalveluiden käytännöissä ja Yhdistyksen rakentamissa vaihtoehtoisissa käytännöissä. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa äitien arjesta, avun tarpeista ja avun saamisesta hyvinvointipalveluissa. Katse kohdistetaan sekä yksittäiseen tapaukseen että sen heijastamaan yhteiskuntaan.

Aineistoina käytetään kuutta eri Yhdistyksen toimijoiden temaattista ryhmähaastattelua, jotka analysoidaan teoriaohjautuvalla sisällönanalyysilla. Tulokset osoittavat, että Yhdistys on perustettu, koska sieviläiset äidit ovat jääneet vaille tarvittavaa apua julkisissa, yksityisissä ja kolmannen sektorin palveluissa. Äitien auttaminen on hegemonisissa käytännöissä järjestelmälähtöistä. Yhdistyksen osallisuutta tuottaviksi käytännöiksi nimetään äitilähtöisyys, matalankynnyksen lähipalvelut, vertaisuus ja kumppanuussuhde ammattilaisiin. Yhdistyksen käytännöt sisältävät myös kriittisiä pisteitä. Tutkielmassa todetaan, että Yhdistyksen palvelut tuottavat osattomuutta, jos äitien ääni on alisteinen vahvojen toimijoiden tiedolle. Kriittisenä pisteenä nähdään myös se, että kansalaisvastuisella toiminnalla Yhdistyksen toiminta ei ole kestävää ja pysyvämpiä rakenteellisia muutoksia ei saada aikaan.

Johtopäätöksissä korostetaan sosiaalityön ammattilaisten merkitystä kansalaisten osallisuuden rakentajana. Sosiaalityötä rohkaistaan yhteisöllisempään työotteeseen, jossa tunnistetaan paikalliset sekä yhteisölliset erityispiirteet ja hyödynnetään sekä kehitetään kontekstuaalisia auttamisen tapoja. Tutkimusprosessin arvioiminen avaa, miten äitien positio tiedon tuottajana on altis osattomuudelle. Havaitaan, että käytetyt aineistonkeruun menetelmät ovat osa heikon toimijuuden omaavien äitien marginaalisuutta tuottavia käytäntöjä. Johtopäätöksissä kehotetaan tutustumaan marginaalissa olevien subjektiuteen ja kehittämään kansalaislähtöisiä tiedon keruun menetelmiä.