Otteita osallisuudesta : verkkokeskustelijoiden antama kuva osallisuudesta lastensuojelussa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkimuksessa on tarkasteltu sitä, millainen kuva osallisuudesta lastensuojelussa muodostuu verkkokeskustelujen perusteella. Tutkimuksen aineisto koostui yhdestätoista Suomi24-verkkoyhteisössä käydystä keskusteluketjusta, joissa oli yhteensä yli viisisataa viestiä. Aineistoa analysoimalla etsittiin tekijöitä, jotka verkkokeskustelijoiden mielestä estivät tai edistivät osallisuuden kokemuksia lastensuojelussa. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia ja tutkimuksen analyysiyksikkönä yksittäisten sanojen sijasta merkityksiä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostivat postmoderni ja kriittinen sosiaalityön teoria.

Analyysin tuloksena syntyi kolme pääluokkaa, jotka ovat osallisuus ja kokemukset instituution toiminnasta, osallisuus ja kokemukset kuulluksi ja kohdatuksi tulemisesta sekä osallisuus ja kokemukset palvelujärjestelmästä ja yhteiskunnasta. Pääluokkien mukaan jaoteltuna osallisuuteen liittyvät kokemukset olivat yhteydessä joko lastensuojelun institutionaaliseen toimintaan, vuorovaikutustilanteisiin tai palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan toimintaan. Kolmen pääluokan alla oli yhdeksän yläluokkaa. Näistä seitsemän sisälsi osallisuutta estäviä kokemuksia ja kahdessa yläluokassa oli osallisuutta edistäviä kokemuksia. Tutkimuksessa esiteltiin näiden yhdeksän yläluokan sisältö suhteessa sosiaalityön käytäntöihin ja teoreettiseen viitekehykseen. Osallisuutta estävät kokemukset liittyivät tietoon, toimijuuteen sekä luottamukseen ja vuorovaikutukseen. Osallisuuden esteeksi nousivat ongelmat esimerkiksi yhteisen tiedon muodostamisessa, tiedon omistajuus ja sen läpinäkyvyys. Sosiaalityön käytännöissä nämä ongelmat ilmenivät verkkokeskustelijoiden mukaan esimerkiksi lastensuojeluun liittyvissä asiakirjakäytännöissä ja salassapitovelvollisuuden taakse menemisellä. Toimijuuteen kytkeytyvät osallisuuden kokemusten esteet tulivat esille keskusteluissa, jotka liittyivät kokemuksiin syrjäyttämisestä ja objektivoinnista. Normaaliuuden paine tuli esille verkkokeskusteluissa, jotka koskivat asiakaskokemuksia ja erityisesti lastensuojelussa tehtävää vanhemmuuden arviointia. Keskustelijoiden kokemukset objektivoinnista estivät osallisuuden kokemuksia. Toimijuuteen liittyi myös osallisuutta edistänyt kokemus, vaikuttaminen. Verkkokeskustelijoiden mielestä sosiaalityöntekijöillä oli velvollisuus vaikuttaa ja tuoda sosiaalityön todellisuus tiedoksi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Luottamuksen puute ja ongelmat vuorovaikutustilanteissa estivät osallisuuden kokemuksia. Tämä tuli esille keskusteluissa, joissa verkkokeskustelijat kokivat sosiaalityöntekijöiden epäpätevyyden estävän luottamuksen syntymistä. Lastensuojelun juridisoituminen loi vääriä odotuksia järjestelmää kohtaan, jonka vuoksi luottamus järjestelmän legitimiteettiä kohtaan väheni. Vuorovaikutustilanteissa syntyi myös osallisuutta edistäviä kokemuksia, jotka syntyivät kuulluksi ja kohdatuksi tulemisesta.