Elokuvan Inception kerronta Aristoteleen Runousopin lävitse tarkasteltuna

Abstract

Tutkielmassa tutkittiin elokuvakerrontaa dramaturgian näkökulmasta sekä Aristoteleen Runousopin käsitteiden soveltumista elokuvakerronnan tutkimisen välineeksi. Aineistona oli Christopher Nolanin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Inception (2010). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena elokuvan Inception kerronta näyttäytyy tarkastelemalla sitä länsimaisen taiteen klassikkoteoksen, Aristoteleen Runousopin, käsitteillä. Tavoitteena oli myös selvittää, miten antiikin ajan tragediateksteistä tehdyt huomiot soveltuvat elokuvan kerronnan tutkimiseen. Tutkimuksen päätutkimuskysymys oli: millaisena elokuvan Inception kerronta näyttäytyy Aristoteleen Runousopin mimesiksen kohteiden – juoni, luonne ja ajatuskulku tai päättely – lävitse tarkasteltuna. Alatutkimuskysymys oli: millainen elokuvan kerronnan tutkimisen väline Aristoteleen Runousopin mimesiksen kohteisiin – juoni, luonne ja ajatuskulku tai päättely – sisältyvät käsitteet ovat. Tutkimuksen metodeita olivat lähiluku ja narratologia. Inceptionin kerrontaa lähiluettiin 13 analyysikysymyksellä ja lähiluvun analyysivastauksia tulkittiin Aristoteleen Runousopin käsitteillä. Runousopin käsitteitä käytettiin sekä lähilukemalla että narratologisesti tarkastelemalla. Tutkimus osoitti, että Inceptionista löytyy aristoteelisuutta, joka ilmenee muun muassa siten, että Inceptionissa on useita pelkoa ja myötätuntoa herättäviä kohtauksia, joissa tapahtuu tunnistaminen, käänne ja kärsimystä. Inceptionin kerronnasta nousee esille kaksi tarinaa: maanpako-tarina ja syyllisyys-tarina. Kummallakin tarinalla on oma metabasiksen taitekohta. Hamartia eli henkilön tekemä virhe oli Runousopin käsitteenä täydellisen osuva kuvaamaan sitä, mistä Inceptionin juonessa on kyse, mistä kaikki tapahtumat ovat saaneet alkunsa. Runousopin käsitteet soveltuivat hyvin Inceptionin dramaturgisen rakenteen narratologiseen tarkasteluun sekä kerronnan tarkasteluun kohtauksissa, jotka herättävät voimakkaasti tunteita. Osa kohtauksista puolestaan ovat sellaisia, että kerronnasta ei nouse Runousopin käsitteillä tarkastellen merkityksiä esille. Runousopin käsitteet eivät siis sovellu hyvin kaikenlaisten kohtauksien tulkitsemiseen. Inception näyttäytyi elokuvana, joka asettuu unta tai unenkaltaista illuusiota käsittelevien elokuvien jatkumoon – elokuvien, joissa uni tai unenkaltainen illuusio toimii teknologiana ja unen ja todellisuuden rajaa pohditaan.

This research studies film narration from the perspective of dramaturgy and also studies how concepts in Aristotle´s Poetics are suitable for examining film narration. The research material in this study is the film Inception (2010), written and directed by Christopher Nolan. The aim of this study is to examine how the narration in the film Inception appears when examining the narration using concepts from Aristotle´s Poetics. The Poetics is a classic work in Western art. Another aim of this study is to investigate how these observations about tragedy texts in ancient Greece are suitable for examining film narration. The main question in this study is: how does the narration in the film Inception appear when examined through subjects of mimesis from Aristotle´s Poetics: plot, character and thought or reasoning? The sub-question in this study is: how do concepts that are included in Aristotle´s Poetics on the subjects of mimesis – plot, character and thought or reasoning – work as a means in examining film narration? The methods used in this study are close reading and narratology. The narration of Inception is close read by using 13 questions. The answers are interpreted using concepts from the Poetics. The concepts are in use using close reading and narratology. This study indicates that there are aristotelic features in the narration of Inception. Among other things, there are several scenes in which recognition (anagnorisis), turn (peripeteia) and suffering (pathos) takes place and these scenes evoke fear and empathy. Hamartia, a mistake made by a character, is a concept in the Poetics that represents what the plot of Inception is all about. Hamartia is the reason for all the events to take place in the narration of Inception. There are two stories that arise from the narration of Inception: a story about exile and a story about guilt. In both of the stories there is a turning point of metabasis. The concepts in Aristotle´s Poetics suited well to examine the dramaturgical structure of Inception and also suited well to examine individual scenes that evoke emotions strongly. In some of the scenes, however, no meanings arose from the narration when examining the scene using the concepts from the Poetics. The conclusion is that concepts in Aristotle´s Poetics do not suit well for interpreting all kinds of scenes. The film Inception appears to be one of the films that tell about dreams or illusions that are like dreams. In these films the dream or the dreamlike illusion works as a technology and the boundary between a dream and reality is considered.