“Jokainen paikka on omalla tavallaan kodikas”: Murmanskilaisten nuorten paikkakokemuksia tutkimassa taidekasvatuksen keinoin

Abstract

Tutkielma on taideperustainen toimintatutkimus, joka toteutettiin osana Barents Ideal Cities-projektia kansainvälisessä Pan Barentz-hankkeessa. Projektissa tarkasteltiin Arktisten kaupunkien arkkitehtuuria, elinkeinoja ja identiteettiä nykytaiteen keinoin. Tutkielman tavoitteena on ollut tarkastella Murmanskin kaupunkia Venäjällä paikallisen taidekoulun oppilaiden näkökulmasta ja selvittää heidän paikkamieltymyksiään ja niiden perusteluita. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja sijoittuu osaksi yhteisöllistä taidekasvatusta sekä paikan ja paikkakokemusten tutkimusta, jonka teoreettinen tausta löytyy fenomenologisesta ympäristöestetiikasta, kokemusten tutkimuksesta ja ympäristöpsykologiasta. Tutkimukseni liittyy Lapin Yliopiston ympäristö- ja yhteisötaiteellisten toimintatutkimusten ja taidekasvatushankkeiden jatkumoon, joissa etsitään tilaa aktiiviselle toimijuudelle ja sen myötä tapahtuvalle yksilö- ja yhteisötason voimaantumiselle. Tutkimusaineisto on kerätty Venäjällä Murmansk Motion-kaupunkitaidetyöpajassa paikkakokemushakuisen taidetoiminnan avulla. Aineiston muodostavat työpajassa stop motiontekniikalla ryhmätyöskentelynä toteutetut animaatiot ja osallistujien kyselylomakevastaukset. Aineiston triangulaatiota tukevat videotaltioinnit, nauhoitetut ryhmäkeskustelut sekä omat muistiinpanot. Taide toimii tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä, aineistona ja interventiona, joka mahdollistaa tietoa tuovan muutoksen. Tutkimustulosteni perusteella näyttää siltä, että kaikenlainen fyysisesti paikan päällä tapahtunut taidetoiminta voi muuttaa kokemusta paikasta merkittävästi ja onnistuessaan myös positiivisemmaksi. Tutkimustulokset ja tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen yhteen sovittamalla olen laatinut mallin, jonka mukaan paikka ja sen kokeminen jakautuvat sosiaaliseen, fyysiseen ja tunnelmalliseen ulottuvuuteen, joihin vaikuttaa myös rakennettu ympäristö ja arkkitehtuuri. Tutkimustulosteni pohjalta esittämäni teorian mukaisesti paikan sosiaalinen ulottuvuus asettaa reunaehdot paikan kokemukselle: mikäli paikkaan ei sosiokonstruktiivisista syistä ole mahdollisuutta päästä, rajoittaa se paikan kokemusta ja kokemisen mahdollisuuksia kokonaisvaltaisesti. Tutkimukseni tulokset ovat linjassa aiempien paikan ja paikkakokemuksen tutkimusten kanssa, jotka näkevät sekä paikan että paikan kokemisen ennen kaikkea sosiaalisena, kulttuurisena ja toiminnallisena kokonaisuutena, joka on lisäksi jatkuvassa muutoksessa.

This study is a qualitative research and it's situated among community-based art education as well as study of place and place experience. The theoretical background is in the field of phenomenological environmental aesthetics, study of experiences, and environmental psychology. My study continues the tradition of community and environmental art-based action research and art education ventures implemented and organized by University of Lapland with the aim of making space for both individual and communal agency and empowerment. Research material was collected in Russia at the Murmansk Motion-cityart workshop through art activities focused on place experiences. The material consists of animations made in groups by using stop motion-technique, and participants' answers to questionnaires. The triangulation is supported by video recordings, recorded group conversations, and my observations. In this study the art is both the method for collecting research material, the research material itself, as well as intervention which enables the change. The results of my study show that all kinds of physical art activities that happen at the place can change the experience of the place significantly and when successfully implemented, can affect the experience positively. By combining the results of the study and the theoretical frame of reference I have constructed a model in which the place and the place experience are divided into social, physical, and atmospheric dimensions, and are also affected by the built environment and architecture. According to my theory, the social dimension of the place sets the framework for the place experience: if the access to the place itself is impossible because of social constructive reasons, it will limit the place experience and the chances for experiencing it comprehensively. The results of this study are similar to the prior research of place and place experience that recognize both the place and experiencing it above all as social, cultural, and functional entirety, which is continually changing.