Lepo : työaika-autonomian vaikutus työajan jälkeiselle palautumiselle julkisessa terveydenhuollossa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan julkisen terveydenhuollon työntekijöiden palautumista työpäivän jälkeen. Tutkimus on johtamisen psykologian alalla osa työelämässä tapahtuvaa itsesäätelyn tutkimuskokonaisuutta ja perustuu soveltaen Sonnentagin ja Fritzin (2007) palautumisen mekanismien malliin. Erityisesti mielenkiinnon kohteina ovat vuorotyön vaikutus palautumiselle sekä työaika-autonomian merkitys palautumiselle.

Tutkimus on tehty käyttäen summatiivista sisällönanalyysia. Tutkimuskysymys tutkimuksessa on, millainen vaikutus työaika-autonomialla on palautumiselle julkisessa terveydenhuollossa. Tutkimuskysymystä tarkastellaan palautumisen mekanismien, rentoutumisen, työstä irrottautumisen ja hallinnan sekä kontrollin kokemusten kautta. Lisäksi tutkimuksessa on kysytty haastateltavien unen riittävyydestä sekä työhön palaamisen mielekkyydestä työpäivän ja vapaapäivän jälkeen.

Tärkeimpänä tutkimustuloksena korostuu se, että työaika-autonomia vaikuttaa kaikkiin palautumisen mekanismeihin. Suurin vaikutus työaika-autonomialla on rentoutumiseen ja kontrollin sekä hallinnan kokemuksiin. Lisäksi työvuorojen havaittiin olevan yhteydessä palautumisen mekanismeihin. Julkiselle terveydenhuollolle tulokset tarkoittavat sitä, että vuoroihin ja niiden suunnitteluun sekä työntekijöiden palautumista tukeviin itsesäätelytaitoihin tulee kiinnittää huomiota päivittäisjohtamisessa. Sillä, miten vuorot ajoittuvat, voi olla suuri merkitys palautumisen onnistumiselle.