Eron jälkeinen vaino lapsen hyvinvointia ja turvallisuutta heikentävänä tekijänä

Abstract

Käsittelen tutkimuksessani naisiin kohdistuvaa eron jälkeistä vainoa lapsen edun näkökulmasta ja tuon esille riskejä, joita eron jälkeinen vaino aiheuttaa lapsen hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Aineiston perusteella oli myös mahdollista löytää vastauksia siihen, millaiset tekijät haastavat lapsen edun toteutumista, ja mitä lapsen edun toteutuminen edellyttää eron jälkeisen vainon tilanteissa. Tarkastelen tutkimuksessani vainoa naisiin kohdistuvana lähisuhdeväkivaltana ja sosiaalisena ongelmana sukupuolistuneen väkivallan viitekehyksessä. Vaino ei kohdistu vain vainottuun naiseen, eikä vainotekoja voi ymmärtää vain pelkkinä yksittäisinä tekoina, vaan niiden seuraukset on ymmärrettävä laajemmin. Vaino aiheuttaa fyysisiä, emotionaalisia, taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia ja se kohdistuu myös vainotun läheisiin, kuten lapsiin. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus ja pohjaa fenomenologis-hermeneuttiseen metodologiaan. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olen käyttänyt käsitettä lapsen etu, koska sen voidaan katsoa olevan keskeinen ydinkäsite kaikissa lapsiin liittyvissä yksityisissä ja julkisissa päätöksissä ja toimenpiteissä. Lapsen edun käsite on myös institutionalisoitunut lainsäädäntöön. Lapsen edun käsitteeseen sisältyy paljon tulkinnanvaraisuutta. Se saa sisältönsä riippuen lapsen iästä, kehitystasosta ja siitä elämäntilanteesta, missä lapsi kulloinkin elää. Lapsen etua ei siis voi yleisesti ja tyhjentävästi määritellä, vaan kysymys on aina yksilökohtaisesta harkinnasta. Lainsäädännössä ohjataan kiinnittämään huomiota tiettyihin seikkoihin arvioitaessa lapsen etua, mutta edelleen lapsen edun arviointi jää vanhempien ja viimekädessä viranomaisen harkintaan. Tutkimuksessa käyttämäni empiirinen aineisto on kerätty VARJO-hankkeessa ja sen pohjalta on nähtävissä, että ex-puolison naiseen kohdistama eron jälkeinen vaino muodostaa merkittävän riskin myös lapsen hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Lapsen tilanteeseen voisi vaikuttaa etsimällä tarkempaa teoreettista sisältöä lapsen edun käsitteelle ja ohjaamalla lapsen edun arviointia enemmän siihen suuntaan, mitä riskejä eron jälkeinen vaino aiheuttaa lapsen näkökulmasta. Lapsen hyvinvointiin ja turvallisuuteen kohdistuvia riskejä eron jälkeisen vainon tilanteissa voisi vähentää myös lastensuojelun sekä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia työkäytäntöjä ja prosesseja kehittämällä, joihin kuuluu yhtenä osana lapsen mielipiteen selvittämiseen liittyvät prosessit.