Petos ja vakuutuskorvaukset

Abstract

Suomalaiset vakuutusyhtiöt maksavat vuosittain 5-10 prosenttia kaikista korvausmenoistaan vilpillisesti laadittujen korvaushakemusten perusteella. Vuonna 2016 tarkempaan tutkintaan otettujen vahinkojen euromääräinen suuruus oli noin 60 miljoonaa euroa. Suurin osa vakuutuskorvaukseen liittyvien petosten tekijöistä ei jää koskaan teostaan kiinni ja vain pieni osa petostapauksista siirtyy vakuutusyhtiöstä eteenpäin poliisille ja poliisilta edelleen syyttäjälle. Petos on kriminalisoitu rikoslain 36 luvun 1 §:ssä ja suurin osa syyttäjälle etenevistä vakuutuskorvauksiin liittyvistä petostapauksista arvioidaan sen nojalla. Rikoslakiin sisältyy myös erillinen vakuutuspetoksen kriminalisointi, joka kattaa palovakuutetun omaisuuden sytyttämisen tuleen tavoitteena oikeudettoman vakuutuskorvauksen saaminen. Tavallisimmin vakuutuskorvaukseen liittyvässä petoksessa on kysymys siitä, että henkilö lavastaa vakuutustapahtuman saadakseen itselleen taloudellista hyötyä tai ilmoittaa todellisuudessa tapahtuneen vakuutustapahtuman vahingot todellisuutta suuremmiksi. Vakuutuksenottajalla ja vakuutetulla on tiettyjä lakiin perustuvia velvollisuuksia koskien muun muassa tiedonantoa vakuutuksen kohteesta ennen vakuutussopimuksen solmimista sekä vakuutussopimuksen voimassaolon aikana. Vakuutussopimuslaki sisältää myös säännökset vakuutuskorvauksen alentamisesta tai epäämisestä tilanteissa, joissa vakuutuksenottaja tai vakuutettu on laiminlyönyt velvoitteensa. Ruotsin lainsäädännön mukaan laiminlyöjää kohdellaan petoksen tekijänä, vaikka vakuutustapahtumaa ei tapahtuisi lainkaan. Tässä tapauksessa ruotsalainen oikeus poikkeaa merkittävästi suomalaisesta. Tutkielmassa hyödynnetään eri oikeusasteiden lainvoimaisia tuomioita. Tuomioilla pyritään havainnollistamaan esitettyä tietoa käytännönläheisemmin. Lisäksi tutkielmassa selvitetään petossäännöksen perusteita, rikosoikeudellista tahallisuutta, vakuutuskorvauksiin liittyvien petoksien ennaltaehkäisyä sekä rangaistusseuraamuksia niin tuomioistuimissa, kuin vakuutusyhtiön sisällä. Tutkielmassa verrataan suomalaista lainsäädäntöä ennen kaikkea ruotsalaiseen oikeuteen.