Voimavara vai taakka? : vastavalmistuneiden luokanopettajien näkemyksiä kodin ja koulun yhteistyöstä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään vastavalmistuneiden luokanopettajien näkemyksiin kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Tutkimukseni päätavoitteena oli selvittää, millaisena vastavalmistuneet luokanopettajat yhteistyön vaatimukset ymmärtävät ja tuntevat. Tarkoituksena oli tuoda esiin mahdollisimman laajasti se, onko yhteistyön toteuttaminen opettajien työn voimavara vai aikaa ja vaivaa vaativa taakka. Tutkimuksen aineistonkeruu on toteutettu laadulliselle tutkimuksille ominaisilla haastatteluilla. Haastattelin molempia kahta syyslukukauden työskentelevää opettajaa kolme kertaa sekä kutakin kolmea lukuvuoden ajan työskentelevää opettajaa viisi kertaa. Aineistoni, 21 haastattelua, analysoin teemoittelemalla tulokset esille nousevien yhtenäisten teemojen alle. Tutkimustulosten mukaan luokanopettajien ennakkokäsitykset kodin ja koulun yhteistyöstä ovat pelonsekaisia. Haastateltavat kokivat, että luokanopettajakoulutus ei ole antanut tarpeeksi valmiuksia yhteistyöhön eikä kasvatuskumppanuuden toteuttaminen ole helppoa. Tutkimuksessa selvisi, että osalle tutkittavista yhteistyö kodin kanssa ottaa enemmän kuin antaa. Tuloksissa tuli esiin, että kaikki opettajat kokivat ajan ja vertaistuen puutetta sekä vaikeuksia vanhempien kanssa, mutta ne, jotka uskoivat omiin taitoihinsa sekä yhteistyön kehittymiseen, olivat tyytyväisempiä yhteistyöhön. Lisäksi yhteistyöhön luottaminen näytti tulosten mukaan tekevän kasvatuskumppanuuden rakentumisesta todennäköisempää. Paljon yhteistyöhön keskittyvät olivat sitä mieltä, että lopulta uurastaminen ja ratkaisujen hakeminen kannatti, ja yhteistyöstä tuli valtava voimavara. Tutkimuksen mukaan omien asenteiden ja ajatusten merkitys yhteistyön uuvuttavuuteen on suuri.