Ikääntyneiden kaltoinkohtelu ja siihen puuttumisen haasteet

Abstract

Ikääntyneiden kaltoinkohtelu on vähän tutkittu ja useimmiten vaiettu aihe. Ikääntyneen kaltoinkohtelulla tarkoitetaan ikääntyneeseen henkilöön kohdistuvaa fyysistä tai henkistä väkivaltaa, taloudellista tai seksuaalista hyväksikäyttöä sekä hoidon tai huolenpidon laiminlyöntiä. Kaltoinkohtelun esiintyvyydestä ei tarkalleen tiedetä. Kaltoinkohtelusta voi seurata uhrille fyysisiä vammoja tai psyykkisiä ongelmia. Ikääntyneisiin kohdistuva kaltoinkohtelu on merkittävä turvattomuuden tunteen luoja ja saattaa pahimmillaan johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Tutkielmassa tarkastellaan Valviran vuonna 2016 toteuttaman kyselyn tuloksia. Valvira selvitti kyselyssä laitoshoidossa tapahtuvaa vanhusten kaltoinkohtelua sekä kaltoinkohteluun puuttumista. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, millaista kaltoinkohtelua asukkaisiin kohdistuu vanhustenhuollon yksiköissä ja kuinka yleistä kaltoinkohtelu on. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään yksikön henkilökunnan puuttumista havaittuihin kaltoinkohtelutapauksiin. Uuden sosiaalihuoltolain (1301/2014) 48 §:n mukaisesti henkilökunta on velvollinen ilmoittamaan havaituista epäkohdista. Tutkimusaineisto sisälsi sekä määrällistä dataa, että avovastauksia. Avokysymykset on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä ja määrällisestä datasta on luotu frekvenssijakauman avulla taulukoita. Valviran tutkimukseen vastasi yhteensä 7409 henkilöä, jotka työskentelevät vanhustenhuollossa julkisella ja yksityisellä puolella. Vanhustenhuollossa ilmenee hoidon laiminlyöntiä, joka johtuu usein riittämättömistä resursseista. Muistisairaudet ja toimintakyvyn alentumat aiheuttavat hoitotyössä eettisiä ristiriitoja, sillä itsemääräämisoikeuden ja liikkumisen rajoittaminen on usean vanhuksen kohdalla välttämättömiä toimenpiteitä asukkaan, muiden asukkaiden sekä hoitohenkilökunnan turvallisuuden takaamiseksi. Resurssien ollessa rajalliset, joudutaan esimerkiksi ulkoilusta karsimaan, jotta ehditään tehdä välttämättömät hoitotoimenpiteet. Henkilökunta usein ilmoittaa kaltoinkohteluun liittyvistä epäkohdista esimiehilleen. Epäkohtiin ei aina puututa, jolloin henkilökunnalle kokee turhautumista. Puuttuminen voi olla näennäistä, mutta todellisuudessa mitään muutosta ei tapahdu. Henkilökunnalle jää joskus tunne vaientamisesta. Monessa kunnassa lisätyt tai paremmin resurssit korjaisivat monet hoitotyössä kohdatut epäkohdat. Riittämättömät resurssit ovat ristiriidassa eettisesti hyvän hoidon kanssa.