Ihana armeliaisuus : säälin politiikka hyväntekijyyden motivoijana

Abstract

Tutkimuksessa tarkastelen auttajia ja autettavia vuoden 2014 Nenäpäivä-show’ssa. Pyrin vastaamaan siihen, millaisia asemia hyväntekeväisyysohjelman kaukaisille kärsijöille tarjotaan ja miten potentiaalisia lahjoittajia, katsojia ja yrityksiä, taivutellaan lahjoittamaan rahaa keräykseen ja osallistumaan Nenäpäivään. Show kehottaa katsojia toimimaan kärsivien tulevaisuuden mullistavina mahdollistajina, joilla on valta muuttaa tuntemattomien elämä. Keskeisiä strategioita ovat ominaisuuksien liittäminen avun kohteisiin ja auttajiin ja toimijoiden välisen eron sekä yhtäläisyyden rakentaminen. Tutkimukseni osoittaa, miten Nenäpäivä-show’n keskeiset representaatiot nojaavat julkisuuden henkilöiden katsojille tarjoamaan identifikaation mahdollisuuteen motivoiden heitä kohti helppoa, hauskaa ja hetkellistä auttamista. Analyysissäni tulee esiin, miten pyrkimykset perustuvat yleisempään hyväntekeväisyyden ja humanitarismin muutokseen, jonka tausta on uusliberalistisessa markkinakapitalismissa. Auttajien nautintoon ja minänrakennusprojekteihin keskittyvä hyväntekeväisyys on korvaamassa perinteistä suurille kärsimyksen kertomuksille perustuvaa, säälin politiikasta voimaansa saavaa auttamisen tapaa. Nämä elävät Nenäpäivä-show’ssa rinta rinnan. Analyysini osoittaa, miten ajattelutapojen muutoksen seurauksena auttamistapahtuma erkaantuu julkisesta toiminnasta ja kevenee sen moraalisesta painoarvosta. Kun kärsimyksen representaatiot nojaavat säälin politiikkaan, juhlistavat ohjelman muut esitykset hyvän mielen altruismia.