Semioottinen analyysi sosiaalityöntekijöiden Helsingin Sanomiin kirjoittamista lastensuojelua käsittelevistä mielipidekirjoituksista vuosina 2008–2015

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida sosiaalityöntekijöiden Helsingin Sanomiin kirjoittamissa lastensuojelua käsittelevissä mielipidekirjoituksissa ilmeneviä subjektiasemia ja subjekti-asemien välisiä suhteita. Subjektiasemalla tarkoitettiin tässä tutkimuksessa kokoelmaa erilaisia identiteettejä, jotka muovautuvat ja valikoituvat ja jotka neuvotellaan tilannekohtaisesti erilaisissa sosiokulttuurisissa suhteissa ja/tai tilanteissa yhä uudelleen. Tutkimus perustui semiootikko Algirdas Julien Greimasin ja hänen ympärilleen muodostuneen Pariisin koulukunnan työlle. Tutkimusaineistona olivat sosiaalityöntekijöiden (N=65) lastensuojelusta kirjoittamat Helsingin Sanomissa julkaistut mielipidekirjoitukset ajalla 1.1.2008–31.12.2015. Aineistolähtöinen analyysi toteutettiin systemaattisella semioottisella tekstianalyysilla. Analyysin metodisena apuna subjektiasemien ja niihin kiinnittyvän toimijuuden jäsentämiseksi hyödynnettiin Greimasin aktanttimallia sekä Pekka Sulkusen ja Jukka Törrösen greimasilaiseen semiotiikkaan perustuvia jäsennyksiä aktantiaalisista suhteista ja pragmaattisista modaliteeteista. Greimasin aktanttimallia käytettiin mielipidekirjoitusten tarinalinjojen ja eri toimijoiden aktantiaalisten asemien analysoimiseksi. Pragmaattisten modaliteettien avulla analysoitiin toimijoiden asemoitumista suhteessa toisiinsa ja toimijoiden välisiä suhteita. Tutkimuksen tulokset esitettiin tarinalinjoina ja greimasilaiseen semiotiikkaan pohjautuvan niin sanotun pysäytetyn kertomuksen rakennetta hyödyntäen kuvaamalla eri toimijoiden keskinäistä asemoitumista ja toimijoiden välisiä suhteita moraalisen vastakkainasettelun tulkintakehyksen, utooppisen tulkintakehyksen ja totuustulkintakehyksen kautta. Tutkimuksen tulokset osoittivat mielipidekirjoitusten jakautuvan yhteensä kolmeen tarinalinjaan: Tarinalinjassa 1. pyrittiin osoittamaan sosiaalipalvelujen toimintaympäristön ja toimintakäytäntöjen heikentävän laadukkaiden ja asiakkaiden tarpeita vastaavien lastensuojelupalvelujen toteuttamista. Tarinalinjassa 2. päämääränä oli ohjata lastensuojelun toimintakäytäntöjä asiakas- ja lapsikeskeisemmäksi. Tarinalinjassa 3. korostettiin lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin ensisijaisuutta sekä vanhempien vastuuta lasten hyvinvoinnista. Toimijoiden subjektiasemat jakautuivat neljään toimija-asemaan: julkisen vallan, asiantuntijatiedon, sosiaalityön ja sosiaalityön asiakkaiden subjektiasemaan. Toimijoiden väliset suhteet olivat moninaiset. Julkinen valta rajoitti ja mahdollisti muiden toimijuutta. Asiantuntijatietoa hyödynnettiin muiden toimijuuden perusteena. Sosiaalityön subjektiasema vaihteli suhteessa muihin toimijoihin ja se vaati muita toimijoita toimijuutensa tueksi. Asiakkaiden toimijuus mahdollistui ja määrittyi toisten toimijoiden kautta.