”No jos sitä ei tekis, nii sehän ois tosi outoa” : perus- ja steinerkoulun oppilaiden käsityksiä arvioinnista koulussa
Ämmälä, Annuroosa (2017)
Ämmälä, Annuroosa
Lapin yliopisto
2017
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201708151289
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201708151289
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää, minkälaisia käsityksiä perus- ja steinerkoulun oppilailla on arvioinnista koulussa. Näitä käsityksiä lähdin tutkimaan arviointimenetelmien, -kohteiden ja -tehtävien sekä hyvän arvioinnin kautta. Tutkimukseni aineiston keräsin haastattelemalla 16 perus- ja steinerkoulun oppilasta. Olen analysoinut haastatteluni aineistolähtöisesti fenomenografista tutkimusotetta käyttäen ja muodostanut tuloksista vertikaaliset kuvauskategoriat.
Analyysini tulokset osoittavat, että oppilaat kokevat arvioinnin koulussa laajasti ja monipuolisesti. Sen nähdään olevan koulussa usein formatiivista, mutta myös summatiivinen ja kehittävä arviointi tunnistettiin. Arvioinnin kohteeksi oppilaat määrittävät pääasiassa oppilaan toiminnan, mutta heidän mukaansa myös oppimisprosessia ja oppilaan persoonaa arvioidaan. Arvioinnin tehtävänä nähdään olevan vahvasti oppimisen edistäminen: peruskoulun oppilaat korostavat erityisesti sitouttavaa ja steinerkoulun oppilaat taas motivoivaa tehtävää. Molempien koulumuotojen oppilaat kuitenkin tunnustivat myös arvioinnin toteavan ja ulkoisen, työelämää palvelevan tehtävän. Hyvää arviointia kuvattiin monipuolisten arviointimenetelmien kautta ja erityisesti toive vuorovaikutuksellisuudesta korostui vastauksista. Menetelmästä huolimatta arvioinnin toivottiin olevan myös rehellistä ja kannustavaa. Pohdin lopuksi, mikä vaikutus koulumuodolla on arviointikäsityksiin ja mikä vaikutus näillä käsityksillä voi olla oppilaan käsityksiin itsestään. Tärkeää olisikin tutkia oppilaiden arviointikäsityksiä lisää, jotta pystyttäisiin selvittämään, mikä merkitys näillä käsityksillä on niin oppimiseen kuin oppilaan minäkäsitykseenkin. Oppilaiden arviointikäsitysten ymmärtäminen antaa opettajalle arvokasta tietoa omista toimintatavoistaan, jonka kautta tämä voi reflektoida omaa toimintaansa sekä muuttaa ja kehittää luokan arviointikulttuuria oppilaslähtöiseksi ja oppimista edistäväksi.
Analyysini tulokset osoittavat, että oppilaat kokevat arvioinnin koulussa laajasti ja monipuolisesti. Sen nähdään olevan koulussa usein formatiivista, mutta myös summatiivinen ja kehittävä arviointi tunnistettiin. Arvioinnin kohteeksi oppilaat määrittävät pääasiassa oppilaan toiminnan, mutta heidän mukaansa myös oppimisprosessia ja oppilaan persoonaa arvioidaan. Arvioinnin tehtävänä nähdään olevan vahvasti oppimisen edistäminen: peruskoulun oppilaat korostavat erityisesti sitouttavaa ja steinerkoulun oppilaat taas motivoivaa tehtävää. Molempien koulumuotojen oppilaat kuitenkin tunnustivat myös arvioinnin toteavan ja ulkoisen, työelämää palvelevan tehtävän. Hyvää arviointia kuvattiin monipuolisten arviointimenetelmien kautta ja erityisesti toive vuorovaikutuksellisuudesta korostui vastauksista. Menetelmästä huolimatta arvioinnin toivottiin olevan myös rehellistä ja kannustavaa. Pohdin lopuksi, mikä vaikutus koulumuodolla on arviointikäsityksiin ja mikä vaikutus näillä käsityksillä voi olla oppilaan käsityksiin itsestään. Tärkeää olisikin tutkia oppilaiden arviointikäsityksiä lisää, jotta pystyttäisiin selvittämään, mikä merkitys näillä käsityksillä on niin oppimiseen kuin oppilaan minäkäsitykseenkin. Oppilaiden arviointikäsitysten ymmärtäminen antaa opettajalle arvokasta tietoa omista toimintatavoistaan, jonka kautta tämä voi reflektoida omaa toimintaansa sekä muuttaa ja kehittää luokan arviointikulttuuria oppilaslähtöiseksi ja oppimista edistäväksi.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]