Työhyvinvoinnin johtaminen sosiaali- ja terveysalan järjestöissä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millä tavalla esimiehet ymmärtävät työhyvinvoinnin merkityksen sosiaali- ja terveysalan järjestöissä ja miten he johtavat työhyvinvointia. Osana työhyvinvoinnin johtamista tarkasteltiin sitä, millaisia haasteita esimiehet kohtaavat työhyvinvoinnin johtamisessa. Tutkimuksen taustaoletus kohdistuu työhyvinvoinnin tukemisen merkittävyyteen järjestöissä. Tutkimukseen osallistui neljä pohjoissuomalaista sosiaali- ja terveysjärjestöissä työskentelevää esimiestä. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Aineiston analysoinnissa sovellettiin laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimustuloksena voidaan todeta, että sosiaali- ja terveysjärjestöissä työskentelevien esimiesten mielestä työhyvinvoinnin kokonaisuus koostuu 1) johtamisesta 2) yksilön hyvinvoinnista 3) työyhteisön toimivuudesta sekä 4) työn sisällöstä ja rakenteista. Työhyvinvoinnin tukeminen ja johtaminen sosiaali- ja terveysalan järjestöissä toteutuu 1) luomalla rakenteet kestäviksi 2) laadukkaalla johtamisella 3) tukemalla yksilön työkykyä ja kehittymistä sekä 4) luomalla yhteisön ilmapiiri turvalliseksi ja myönteiseksi. Haasteellisia asioita työhyvinvoinnin tukemisen ja johtamisen kannalta ovat 1) työyhteisön toiminnan ongelmat 2) tukirakenteiden puuttuminen sekä 3) järjestötyön ominaispiirteet.

Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että sosiaali- ja terveysjärjestöissä työhyvinvoinnin kokonaisuus ymmärretään monipuoliseksi ja laajaksi. Työhyvinvoinnin kehittäminen sekä johtaminen vaativat aikaa ja muita resursseja, joita ei aina ole riittävästi käytettävissä. Nykymuotoiset rahoitusjärjestelmät eivät myöskään aina välttämättä tue työhyvinvoinnin kehittämistä. Työhyvinvoinnin vaikuttavuutta on vaikea perustella ilman järjestöille sopivia mittareita ja kehittämistyötä haastaa järjestöille sopivien menetelmien puuttuminen. Johtaminen nousee tutkimusaineistossa keskeiseen asemaan työhyvinvoinnin näkökulmasta.