Konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu

Abstract

Pro Gradu -tutkielman aiheena on konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu. Tutkielman tilanteessa prosessiteollisuutta harjoittava yritys on ennen konkurssiin asettamista aiheuttanut alueella ympäristövahingon. Velallisen konkurssipesä ei jatka yrityksen liiketoimintaa. Tilanteessa ympäristönäkökohdat ja velkojien intressit ovat ristiriidassa. Tutkielman tarkoitus on julkisoikeudellisen ympäristövastuun konkurssiasemaa koskevan oikeustilan selventäminen. Ympäristölaeissa toiminnanharjoittajalle asetetaan ensisijainen vastuu ympäristövelvoitteista. Ensimmäiseksi arvioidaan, voidaanko konkurssipesä katsoa toiminnanharjoittajaksi ja siten ympäristövelvoitteiden kohteeksi. Jos konkurssipesä katsotaan toiminnanharjoittajaksi ja pesä laiminlyö toimintavelvoitteensa, joutuu viranomainen toimimaan pesän puolesta. Toiseksi pohditaan ympäristövahinkolain 6 §:n mukaisen kustannuskorvausvastuun asemaa suhteessa konkurssin velkaselvitysjärjestelmään. Velkojien kannalta vastuun asema on ratkaiseva, sillä siitä käytännössä riippuu riittääkö pesän varoista lainkaan jako-osuutta velkojille. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen. Lähdeaineistona on käytetty konkurssioikeuden ja ympäristöoikeuden voimassaolevia säännöksiä ja periaatteita. Lisäksi lähdeaineistona on hyödynnetty säädösten esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Sekä oikeuskäytännön että ympäristölainsäädännön valossa tietyntyyppistä toimintaa on perusteltua tarkastella kokonaisuutena ja konkurssipesää toiminnanharjoittajana. Tietynlaiseen toimintaan, esimerkiksi kaivostoimintaan, liittyy olennaisena osana ympäristövastuu. Toiminta jatkuu, kunnes se on saatettu turvallisesti päätökseen. Tilanteessa konkurssipesällä on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus toimia ympäristöhäiriön korjaamiseksi. Jos konkurssipesä laiminlyö toimet ympäristön ennallistamiseksi ja viranomainen toimii pesän puolesta, YVL 6 §:n mukaisille ennallistamiskustannuksille voidaan perustellusti antaa etuoikeus. Ympäristövelvoitteista johtuvat kustannukset eivät ole velan luonteisia eikä kyseessä ole saamisoikeus. Ei voi olla hyväksyttävää, että laiminlyömällä ympäristövelvoitteet, pesä voi kohentaa velkojien asemaa. Kun peruste säilyy samana, ei toimintavastuu voi muuttua viranomaistoimien jälkeen normaaliksi korvaussaatavaksi. Vain kustannusten “superetusija” johtaa samaan lopputulokseen kuin jos pesä olisi itse täyttänyt toimintavelvoitteensa. Joka tapauksessa lainsäädännön tarve on ilmeinen. Lainsoveltamistoiminnan tulee olla johdonmukaista ja ennakoitavaa. Tällä hetkellä ratkaisut jäävät tilannekohtaisen punninnan ja tulkinnan varaan.