Osakeyhtiön kaupan toteuttaminen apuyhtiörakenteen avulla
Leinonen, Anna (2017)
Leinonen, Anna
Lapin yliopisto
2017
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201710051333
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201710051333
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia oikeudellisia ongelmia apuyhtiön käyttöön osakeyhtiön kaupassa sekä kaupan jälkihoitoon liittyy. Tutkimusongelmaa tarkastellaan ennen kaikkea yrittäjäksi aikovan ostajan näkökulmasta. Tutkielman tutkimusote on pääasiassa oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimusaineiston keruussa hyödynnetään oikeuskirjallisuuden ohella vähäisessä määrin myös haastatteluja sekä osallistuvaa havainnointia.
Apuyhtiöllä tarkoitetaan yrityskaupan toteuttamiseksi perustettua tai perustettavaa yhtiötä, jonka käyttöön liittyy usein rahoituksellisia motiiveja. Järjestelyssä apuyhtiö ottaa lainaa ulkopuoliselta taholta (esimerkiksi pankilta tai erityisrahoituslaitokselta) kaupan rahoittamiseksi ja ostaa kaupankohdeyhtiössä määräysvallan tuottavat tai kaikki kaupankohdeyhtiön osakkeet. Järjestelyn tavoitteena on, että apuyhtiön kauppaa varten ottama laina kuoletetaan kohdeyhtiöstä saatavilla tuloilla. Keskeiseksi kysymykseksi apuyhtiökaupassa nousee se, miten kohdeyhtiön harjoittaman liiketoiminnan kerryttämiä tuloja voidaan siirtää apuyhtiöön, jotta tämä saisi lyhennettyä rahoituslainaa. Kohdeyhtiön ja apuyhtiön välisissä varallisuuden siirroissa voidaan käyttää pääasiassa kolmea erilaista instrumenttia: osinkoja, konserniavustusta ja hallintopalkkiota. Tarjolla olevista vaihtoehdoista konserniavustus vaikuttaa olevan käyttökelpoisin, joskin verrattain huonosti tunnettu instrumentti siirtää varoja kohdeyhtiöstä apuyhtiöön ennen muuta nopeutensa ja joustavuutensa vuoksi.
Apuyhtiökaupassa ostajayhtiön ja kaupankohdeyhtiön välille syntyy konsernisuhde: Apuyhtiöstä tulee konsernin emoyhtiö ja kaupankohdeyhtiöstä tytäryhtiö. Kaupan jälkeen toimintaa voidaan jatkaa konsernirakenteen muodossa tai vaihtoehtoisesti turvautua erinäisiin yritysjärjestelyihin raskaahkon konsernirakenteen purkamiseksi. Varsin yleistä on yksinkertaistaa yritysrakennetta sulauttamalla kaupankohdeyhtiö ostajayhtiöön, jolloin puhutaan rahoitusjärjestelyfuusiosta. Vaihtoehtoisesti ostettavan yhtiön haltuunotto voidaan toteuttaa purkamisella. Sulautumisen ja purkamisen verokohtelut poikkeavat toisistaan merkittävästi.
Tutkimuksen keskeinen teema on osakeyhtiölain 13:10.1:n mukainen rahoitusavun kieltosäännös, joka rajoittaa ostettavan yrityksen mahdollisuuksia toimia yrityskaupan rahoittajana kieltämällä kaupankohdeyhtiön varojen käyttämisen sen tai sen emoyhtiön osakkeita koskevan kaupan rahoittamiseen. Apuyhtiöjärjestelyssä, jossa osakkeiden hankinnan rahoituskustannukset pyritään maksamaan tosiasiallisesti kohdeyhtiön varoilla, rahoitusapukieltosäännös jännittyy. Tästä huolimatta järjestelyyn on perinteisesti suhtauduttu hyväksyvästi.
Apuyhtiöllä tarkoitetaan yrityskaupan toteuttamiseksi perustettua tai perustettavaa yhtiötä, jonka käyttöön liittyy usein rahoituksellisia motiiveja. Järjestelyssä apuyhtiö ottaa lainaa ulkopuoliselta taholta (esimerkiksi pankilta tai erityisrahoituslaitokselta) kaupan rahoittamiseksi ja ostaa kaupankohdeyhtiössä määräysvallan tuottavat tai kaikki kaupankohdeyhtiön osakkeet. Järjestelyn tavoitteena on, että apuyhtiön kauppaa varten ottama laina kuoletetaan kohdeyhtiöstä saatavilla tuloilla. Keskeiseksi kysymykseksi apuyhtiökaupassa nousee se, miten kohdeyhtiön harjoittaman liiketoiminnan kerryttämiä tuloja voidaan siirtää apuyhtiöön, jotta tämä saisi lyhennettyä rahoituslainaa. Kohdeyhtiön ja apuyhtiön välisissä varallisuuden siirroissa voidaan käyttää pääasiassa kolmea erilaista instrumenttia: osinkoja, konserniavustusta ja hallintopalkkiota. Tarjolla olevista vaihtoehdoista konserniavustus vaikuttaa olevan käyttökelpoisin, joskin verrattain huonosti tunnettu instrumentti siirtää varoja kohdeyhtiöstä apuyhtiöön ennen muuta nopeutensa ja joustavuutensa vuoksi.
Apuyhtiökaupassa ostajayhtiön ja kaupankohdeyhtiön välille syntyy konsernisuhde: Apuyhtiöstä tulee konsernin emoyhtiö ja kaupankohdeyhtiöstä tytäryhtiö. Kaupan jälkeen toimintaa voidaan jatkaa konsernirakenteen muodossa tai vaihtoehtoisesti turvautua erinäisiin yritysjärjestelyihin raskaahkon konsernirakenteen purkamiseksi. Varsin yleistä on yksinkertaistaa yritysrakennetta sulauttamalla kaupankohdeyhtiö ostajayhtiöön, jolloin puhutaan rahoitusjärjestelyfuusiosta. Vaihtoehtoisesti ostettavan yhtiön haltuunotto voidaan toteuttaa purkamisella. Sulautumisen ja purkamisen verokohtelut poikkeavat toisistaan merkittävästi.
Tutkimuksen keskeinen teema on osakeyhtiölain 13:10.1:n mukainen rahoitusavun kieltosäännös, joka rajoittaa ostettavan yrityksen mahdollisuuksia toimia yrityskaupan rahoittajana kieltämällä kaupankohdeyhtiön varojen käyttämisen sen tai sen emoyhtiön osakkeita koskevan kaupan rahoittamiseen. Apuyhtiöjärjestelyssä, jossa osakkeiden hankinnan rahoituskustannukset pyritään maksamaan tosiasiallisesti kohdeyhtiön varoilla, rahoitusapukieltosäännös jännittyy. Tästä huolimatta järjestelyyn on perinteisesti suhtauduttu hyväksyvästi.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4540]