Työnantajan taloudellinen kriisi ja työntekijän oikeus palkkaan

Abstract

Suomessa on neljä omilla laeillaan säädeltyä insolvenssioikeudellista menettelyä: ulosotto, konkurssi, yksityishenkilön velkajärjestely ja yrityssaneeraus. Näistä konkurssi vaikuttaa eniten yksittäisen työntekijän asemaan, koska irtisanomisen perusteeksi ei tarvita muuta ja työnantajan toiminta todennäköisesti päättyy. Konkurssissa työntekijän asema on turvattu palkkaturvalla, mikä on huomionarvoista siksi, että muussa tapauksessa työntekijä ei luultavasti voisi saada palkkaansa tai edes osaa siitä. Yrityssaneeraus on henkilöstön kannalta kevyempi menettely, koska irtisanominen koskee vain osaa työntekijöistä, onnellisessa tapauksessa ei ketään heistä. Myös irtisanomisaika on pitempi. Työntekijän kannalta palkanmaksuhaluton työnantaja on haastavampi, koska työnantaja voi katsoa direktiovaltansa nojalla oikeudekseen muuttaa työsopimuksensa ehtoja. Erimielisyyksien aiheuttamien jännitteiden seurauksena voi olla työsuhteen päättyminen. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on arvioinut jäsenmaidensa työsuhdeturvaa. Sen mukaan suomalainen, yksilöperusteinen irtisanomissuoja on keskitasoa, kun taas kollektiivinen irtisanomissuoja on selvityksessä alimmalla tasolla. Saman selvityksen mukaan Suomen työsuhdelainsäädännön taso on viimeisen 20 - 30 vuoden aikana ollut OECD-valtioiden keskitasoa.