Vammaisen lapsen oikeus tukeen : diskurssianalyysi ADHD-oireisten lasten tunnustetuksi tulemisesta

Abstract

Opinnäytetyöni tarkastelee vammaisen lapsen oikeutta tukeen. Tutkimuksen kohderyhmäksi valitsin ADHD-oireiset lapset, jotka edustavat niin sanottua näkymättömästi vammaisten ryhmää. Näkymätön vammaisuus on yhteiskunnallisesti arvolatautunut käsite. Näkymätön vammaisuus ei herätä tarkkailijassa useinkaan ymmärrystä, sillä sitä ei voi havaita ulkoapäin ja näin ollen vammasta johtuva alentunut toimintakyky helposti kyseenalaistetaan tai sitä jopa vähätellään.

Tutkimuksen tarkoitus on pohtia ADHD-oireisten lasten oikeutta tukeen ja hahmottaa siinä esiintyviä ongelmakohtia. Tutkimusmenetelmäksi valitsin diskurssianalyysin, joka mahdollisti tutkimusaiheen tarkastelun vapaasti siten, että tutkimuksellani on mahdollista saavuttaa ymmärrystä niistä rakenteellisista esteistä, jotka vaikuttavat arjen käytännöissä.

Opinnäytetyöni lopputuloksena on se, että ADHD-oireisten vammaisuutta ei tunnisteta, mikä näkyy lapsen oikeuksien käytännön toteutumisessa. Ensimmäinen johtopäätös on, että ADHD-oireisten henkilöiden kiinnittyminen erityistarpeineen erilaisiin ympäristöihin on haastavaa ja heidän oikeutta osallisuuteen ei ole yleensäkään pohdittu vammaisuuden näkökulmasta. Toiseksi erityisyydestä johtuvaa huolen puheeksi ottamista ei oteta vakavasti, mikä viivyttää lapsen tuen saantia. Kolmanneksi ADHD-oireisten osalta ei ole pohdittu toimivia palvelupolkuja, jotka lähtisi varhaisesta erityisen tuen tunnistamisesta.