Eräpainotteinen luontoliikunta osana peruskoulun opetusta
Mäntymaa, Markus (2017)
Mäntymaa, Markus
Lapin yliopisto
2017
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201711241369
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201711241369
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, miten luokanopettajat toteuttivat retkeilykasvatusta omassa työssään, ja miten luokanopettajat hyödynsivät retkiltä saatuja kokemuksia ja elämyksiä. Lisäksi tarkoituksena oli tulkita luokanopettajien retkeilykasvatuksen toteutustapoja suomalaisen elämys- ja seikkailupedagogiikan näkökulmasta. Tutkimuskysymysten ja -ongelman teoreettisena viitekehyksenä käytin kansainvälisiä sekä kotimaisia aikaisempia tutkimuksia ja aihetta koskevaa kirjallisuutta.
Tutkimuksessa käytetyt tutkimusmenetelmät olivat laadullisia. Aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastatteluja. Pidin teemahaastattelut kevään 2015 ja kevään 2017 välisenä aikana. Haastateltavilla luokanopettajilla oli vähintään viidentoista vuoden työkokemus opetusalalta ja retkeilykasvatukseen liittyvästä opetuksesta. Haastateltavista kolme oli miehiä ja yksi nainen. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 75 sivua. Tutkimusaineistot analysoin käyttämällä teoriasidonnaista sisällönanalyysia.
Tutkimustulosten mukaan retkeilykasvatusta opetettiin kaikille koulun oppilaille yhteisesti, retkeilypainotteisilla luokilla, luontokoulun kanssa yhteistyössä ja valinnaiskursseilla. Kaikki opettajat painottivat positiivisten luontoelämysten antamista yhtenä keskeisimpänä tavoitteena. Retkeilykasvatuksessa hyödynnettiin elämys- ja seikkailupedagogiikan matalan tai kohtuullisen riskitason toimintoja, jotka sopivat perusopetukseen. Retkiltä saatuja kokemuksia hyödynnettiin kahdella eri tavalla. Osa opettajista yhdistivät retkien sisällöt eri oppiaineisiin, kun toiset käyttivät vuorovaikutuksellista reflektiota palautekeskusteluiden muodossa retkien aikana ja niiden jälkeen. Kukaan haastateltavista ei käyttänyt itsearviointia retkeilykasvatuksen arviointimenetelmänä. Tämän tutkielman tulokset vahvistavat käsitykseni siitä, että retkeilykasvatukseen voi liittää kätevästi elämys- ja seikkailupedagogiikan menetelmän sisältöjä, joissa huomioidaan elämys- ja seikkailupedagogiikan oppimiskäsitykset ja -ympäristö sekä toimintaperiaatteet ja käytänteet.
Tutkimuksessa käytetyt tutkimusmenetelmät olivat laadullisia. Aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastatteluja. Pidin teemahaastattelut kevään 2015 ja kevään 2017 välisenä aikana. Haastateltavilla luokanopettajilla oli vähintään viidentoista vuoden työkokemus opetusalalta ja retkeilykasvatukseen liittyvästä opetuksesta. Haastateltavista kolme oli miehiä ja yksi nainen. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 75 sivua. Tutkimusaineistot analysoin käyttämällä teoriasidonnaista sisällönanalyysia.
Tutkimustulosten mukaan retkeilykasvatusta opetettiin kaikille koulun oppilaille yhteisesti, retkeilypainotteisilla luokilla, luontokoulun kanssa yhteistyössä ja valinnaiskursseilla. Kaikki opettajat painottivat positiivisten luontoelämysten antamista yhtenä keskeisimpänä tavoitteena. Retkeilykasvatuksessa hyödynnettiin elämys- ja seikkailupedagogiikan matalan tai kohtuullisen riskitason toimintoja, jotka sopivat perusopetukseen. Retkiltä saatuja kokemuksia hyödynnettiin kahdella eri tavalla. Osa opettajista yhdistivät retkien sisällöt eri oppiaineisiin, kun toiset käyttivät vuorovaikutuksellista reflektiota palautekeskusteluiden muodossa retkien aikana ja niiden jälkeen. Kukaan haastateltavista ei käyttänyt itsearviointia retkeilykasvatuksen arviointimenetelmänä. Tämän tutkielman tulokset vahvistavat käsitykseni siitä, että retkeilykasvatukseen voi liittää kätevästi elämys- ja seikkailupedagogiikan menetelmän sisältöjä, joissa huomioidaan elämys- ja seikkailupedagogiikan oppimiskäsitykset ja -ympäristö sekä toimintaperiaatteet ja käytänteet.
Kokoelmat
- Pro gradut [3933]