Suurperheiden vanhempien kokemuksia sosiaalityöntekijöiden asennoitumisesta

Abstract

Tässä tutkimuksessa käsitellään sosiaalityön asiakkaina olleiden suurperheiden vanhempien kokemuksia siitä, miten sosiaalityöntekijät ovat heihin asennoituneet. Tavoitteena ei ollut tutkia sosiaalityön todellisia asenteita, vaan nimenomaan sitä, miten vanhemmat ovat kokeneet, että heihin suhtaudutaan. Tämän kautta pyrittiin saamaan käsitystä siitä, millaiseksi suurperheiden vanhemmat kokevat asemansa sosiaalityön asiakkaina, ja myös saada peilattua sosiaalityön tutkittuja asenteita asiakasnäkökulmasta käsin.

Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina, joissa haastateltiin suurperheiden vanhempia tutkittavasta asiasta. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin käyttäen diskurssianalyysia, tavoitteena löytää haastatteluaineistosta diskursseja aiheeseen liittyen. Haastateltujen vanhempien kokemuksia ja diskursseja verrattiin sen jälkeen aiempaan perheiden kokemuksista sekä sosiaalityön asenteista tehtyyn tutkimustietoon.

Tutkimuksen tuloksina nousi esiin neljä selkeää diskurssia koskien vanhempien kokemuksista sosiaalityön asennoitumisesta. Luottamuksen, palveluiden sopivuuden, palveluiden vastaanoton sekä perheiden yksilöllisyyden huomioimisen kautta haastatellut peilasivat kokemuksiaan. Tutkimuksen perusteella suurperheiden kokemukset sinällään eivät poikenneet yleisesti perheiden kokemuksista, mutta kotipalvelun tarve ja sen oikea mitoitus nousivat selkeästi esiin tutkimuksen tuloksissa. Tämän perusteella suurperheille suunnatut palvelut sekä luottamuksen, palveluiden toimivuuden ja yksilöllisyyden huomioiminen ovat merkittäviä tekijöitä suurperheiden kokemuksissa siitä, miten heihin suhtaudutaan.